Murhenäytelmä

Eräänä päivänä studiossa…

 

Hessu: Joo… eiköhä nää pannut ois ny tässä… (sutii ”partaansa”) Joo. Katotaas sit niit kitaroit… vaik… Onks sul valmiina mitää saundia?

Eräänä päivänä studiossa…

 

Hessu: Joo… eiköhä nää pannut ois ny tässä… (sutii ”partaansa”) Joo. Katotaas sit niit kitaroit… vaik… Onks sul valmiina mitää saundia?

 

PikkuKimmo: O-onhan mul se mil mä soitan yleensä. Siis paras maholline.

 

H: Noo… kokeillaa…

 

(Menevät kitaravahvistimen luo. Hessu mikittää, PikkuKimmo on valmiina nauhoittamaan)

 

H: Kokeillaa aluks vaik tollee. Soitteles sit jotai biisii.

 

(PikkuKimmo alkaa soittelemaan yhtä nauhoitettavista biiseistä. Noin 5 min kuluttua Hessu tulee)

 

H: Kokeillaas yht juttuu.

 

(Hessu säätää mikkiä, palaa tarkkaamoon)

 

H: Soitteles taas.

 

(PikkuKimmo soittelee. Tarkkaamossa suut käyvät. Hessu tulee n. 5 min päästä)

 

H: Joo ei se ollu iha hyvä.

 

(Hessu menee vahvistimelle, vaihtaa mikkiä, säätelee saundia, menee tarkkaamoon sanomatta sanaakaan, PikkuKimmo alkaa tylsistyä. Hessu menee uudestaan vahvistimen luo, ruuvaa, vääntää, säätää, hinkkaa. Menee tarkkaamoon. Menee jonkin aikaa, kunnes Jarspis menee vahvistimen luo. Säätää mikkiä ja saundeja luureistaan saamiensa ohjeiden mukaan. Kohta Hessu tulee tarkkaamosta.)

 

H: Röökitauko.

 

(Oraalisen paskan vääntämistä pihalla, jonka jälkeen hissukseen palataan sisälle. PikkuKimmo käy keittiössä hakemassa haarukan, suunnitelmissaan iskeä tämä jonkun reiteen, jos saundit ei kohta ala kelpaamaan.)

 

H: Joo… ei tää nyt oikee oo hyvä…

 

PK (ajatuksissaan): Voi vittu, mä teille vittu näytän hyvät saundit haarukoimalla teijän kasseille ja äänitetään sit sitä vitun ulinaa sitte, saatana.

PK (ääneen): Ai, no mikä siin ny o?

 

H: Emmä oikee tiijä… se o vähä… semmone… nuhane ja munaton…

 

PK (ajatuksissaan): Vittu mä sulle munattoman näytän, saatana.

PK (ääneen): Pitäskö kokeilla lisätä vähä bassoo?

 

H: Voisha sitä kokeilla… (PK meinaa mennä vahvistimelle) Mut toisaalta… siin o sitä jo aika paljo…

 

PK (ajatuksissaan): Nyt alkaa menee jo oikeesti hermo. Missä se haarukka on?

PK (ääni pään sisällä): Jes! Jes! Haarukka esiin! Jo oli aikaki!

PK (ajatuksissaan, hieman pelästyneen näköisenä): Ketäs vittu sä oot ja mitä vittuu sä teet mun pään sisällä?

PK (ääni pään sisällä): Olen omatuntosi ja mä sanon sulle, et annas pistäen tuikkasta vaan! Eksä tajuu, et ne kiusaa sua tahallaan! Ne tahallaan koettaa kiristää sun hermoja!

PK (II ääni pään sisällä): Eikä koeta. Ne vaan haluu saada mahollisimman hyvää laatuu nauhalle.

PK (ajatuksissaan, yllättyneenä): No kukas vittu sä sitte oot?

 

(Muut alkavat jo vähän ihmetellä PK:n lasittunutta katsetta, kivettynyttä olemusta)

 

PK (I ääni pään sisällä): Älä tosta välitä. Annas ku mä hutasen sen vittuun täält!

PK (II ääni): Oo sä ny vaa hiljaa. Aina sä jaksat. Mä oon sun sisäine hippis, se jonka yrität väen väkisi työntää syvemmälle tajuntaas, ja mä voin kuule sanoo, et tual sun takaraivossas ei enää oikee tilaa maha olla.

 

H: Kimmo, ooksä oke?

 

(PK ei huomaa mitään ympärillään tapahtuvaa)

 

PK (ajatuksissaan): Mun sisäne hippi?!

PK (I ääni): Menisit jo vittu sinne minne muukki kaltases ruuhkatukkapuittehalailijat o menny - SUKUPUUTTOON!

PK (II ääni): Älä ny Henrik aina jaksa äksyillä. Siitä sun murhastas on jo vuosisatoja, joten mitä sä ny enää kiukuttelet?

PK (ajatuksissaan): Henrik? Kuka vitun Henrik?

PK (II ääni): No piispa Henrik tietysti.

PK (ajatuksissaan): Siis asuuks piispa Henrik mun päässä? Siis se sama lahoava ruho, jonka Lalli joskus aikoinaan tappo jäille?

PK (I ääni): Kyllä! Ja nyt on tullut minun aikani kostaa! Ota nyt se haarukka ja tapa noi jumalanrienaajat!

 

(PK:n käsi tarttui takataskussaan olevaan haarukkaan ja oli lyömässä sillä Hessua päähän, mutta juuri viime hetkellä haarukka muuttui päivänkakkaraksi. Verityön sijaan tarkkaamossa kuului kehotus.)

 

PK: Ota kukka.

PK (I ääni): Ei saatana! Ei sen näin pitäny mennä! Vitun sivari, saatana. Mä lähen ja etin jonku tosimiehen pääkopan, Perkele. Jonkun jumalaa pelkäävän hourupään.

 

(Muut ympärillä katsoivat hämillään piispa Henrikin PK:sta tapahtunutta irtaantumista. Lalli lähti studiolta kansainvälisiä merkkejä näytellen ja haihtui kuin tuhka tuuleen. Enää Jarspiskaan ei voinu pysyä hiljaa.)

 

Jarspis: Mitä vittua just tapahtu?

 

PK: Veljet. Ei sen väliä enää. Hei, nyt mä keksin! Vallataan nää Rockstar studion tilat ja perustetaa hippikommuuni! Käydää vaihtamassa kaikki sähköä vaativat soittimet akustisiin kitaroihin ja kasvatetaa pilveä ja poltellaan ja nauhotetaa rakkautta ylistäviä lauluja ja…

 

POW!

 

(Jarspis löi PK:a.)

 

J: VITTU MEIKÄLÄISEN BÄNDISSÄ EI MITÄÄ VITUN HIPPEJÄ SOITA!

 

H: Hei, mut sehä kuulosti iha hauskalt idealt.

 

J: Kerjääksäki turpaas, hä?

 

H: Ota kukka.

 

(Jarspis katsoi hämillään edessään zenin löytänyttä takkutukkaa, joka tarjoaa tälle päivänkakkaraa kuin Graalin maljaa)

 

POW!

 

J: Mähä vittu varotin. Saatana, hippejä kaikki tyynni.

 

(Jarspis poistuu studiolta pikkusikarille itsekseen kiroten. Hän potkisi moiset hipinretkut pois bändistä, jos hän vain osaisi itse soittaa jotain soitinta. Jos hän vain itse jotain osaisi soittaa.)

 

 Jatkuu myöhemmässä vaiheessa, kun elämä jatkuu.

 

Stay tuned.