19.2.2011 @ Bar Zoom, Hyvinkää

Saavuimme keikkapaikalle pitkän ja joillekin kalliin 5 min taksimatkan jälkeen. Meillä oli jo ennestään tiedossa, että kyseessä olivat Juuso Aromaan vaalibileet, ja että hän olisi valittavissa kevään vaaleissa Vasemmistoliiton listoilta. Silti hieman hätkähdimme sitä ulkoasua, jolla koko paikka oli koristeltu juhlia varten. Etuoven yläpuolelle oli asetettu komea sirppiä ja tähteä muistuttava koriste ja oven sivuilla seisoi kaksi univormupukuista työläistä pesäpallomailoineen, joka oli hieman epäilyttävää sekä vuodenaikaan että -24 C:n pakkasasteeseen nähden.

Avasimme taksin takaboksin ja aloimme kantaa soittimia ym. härpäkkeitä rappuja ylös kohti taivaanrajassa siintävää baaria. Rappujen yläpäässä oli pakko pysähtyä. En ollut pitkään aikaan käynyt koko Zoomissa, mutta muodonmuutos oli ällistyttävä. Oli pimeää, savuista ja joka puolelta kuului hiljaista venäjänkieleksi tunnistettavaa supattelua. Baarin takaosassa sijaitsi esiintymislava, jonka keskelle oli sijoitettu mikrofoni niitä varten, jos joku haluaisi kertoa muille asiakkaille omia ajatuksiaan, aatteitaan, tai jos joku halusi vain esim. lukea sepittämänsä runon tai laulaa jonkin taistelu- ja aatehenkeä nostattavan laulun.

Saimme rauhassa kantaa tarvikkeemme lavalle ja sen lähistölle, ilman että kukaan olisi tullut meitä häiritsemään. Itse asiassa tuntui siltä kuin kukaan asiakkaista ei olisi edes huomannut meitä. Baarimikkokin vain pesi/pyyhki laseja tai baaritiskiä, komensi 10-vuotiaalta näyttävää apupoikaa sekä huuteli pöytien äärillä juomiaan lipittäville juopoille, jotka taas eivät näyttäneet huomioivan baarimikon ivaavia huudahduksia. Silloin tällöin rappujen yläpäähän ilmestyi repaleisiin vaatteisiin pukeutunut harmaahiuksinen mies, joka sieltä käsin yritti huutaen käännyttää alkoholista nautintonsa saavat asiakkaat terveemmille, Jumalan osoittamille elämäntavoille. Joka kerta hän huusi saarnasi tasan kuuden minuutin ajan, jonka jälkeen hän oli tasan kuusi minuuttia poissa, kunnes taas palasi jatkamaan tarinaansa, ilman että ketään taaskaan kiinnitti huomiotaan häneen.

Teimme soundcheckin kuulematta yhtäkään vastalausetta, mikä oli outoa mutta jotain mihin voisi tottua. Kaikki vain jatkoivat keskusteluaan pöydissään. Checkin jälkeen joku tuli open-mic -tyylisesti kertomaan mielipiteensä johonkin häntä askarruttavaan asiaan. Hän oli tutun näköinen henkilö ja tunnistimmekin hänet melko pian illan isännäksi, Juuso Aromaaksi, joka toivotti kaikki tervetulleiksi hänen vaalijuhliinsa, puhui lyhyesti ja kutsui illan ensimmäisen yhtyeen, Boan, lavalle esiintymään. Kaikki pöydät hiljentyivät ja jokainen baarin asiakas kääntyi kohteliaasti kuuntelemaan Boan huudellessa sanaa ”pillu”. Asiakkaat nyökyttelivät hyväksyvästi kuunnellessaan musiikkia ja, kuten hyviin tapoihin kuuluu, taputtivat aina kappaleen loputtua arvokkaan näköisinä.

Boan lopetettua Juuso palasi mikrofonin ääreen, tällä kertaa pitämään hieman pidemmän puheen. Ja kiihkeämmän. Säästelemättä kirosanoja hän kehotti kaikkia tarttumaan polttopulloihin ilmaistakseen mielipiteensä, sillä polttopullo on hyvä tapa ilmaista mielipahaansa. Puhe oli siitäkin hieman omituinen, että aiemmin illan aikana niin rauhallisesti penkeissään istuneet asiakkaat nousivat kaikki seisomaan vasemmat kädet nyrkkiin puristettuina ja ylös nostettuina huutamaan iskulauseita, pulloja lyötiin rikki ja kaikki se aiemmin aistittava tukahdutettu viha ja voima päästettiin irti. Ja nämä ihmiset olivat vihaisia. Tai ainakin aina siihen asti, kunnes herra Aromaa kutsui meidät lavalle esiintymään.

Nousimme lavalle ehkä hieman pelokkaan oloisina. Olimme juuri nähneet sen kaiken vihan, joka oli noihin ihmisiin syvälle sisälle piilotettu. Aloitimme varovasti Aatekaupan dub-Pink Floyd-punk-versiona. Jarspiksen sanomaa kuunneltiin mielenkiintoisina ja häneen yhtyvinä. Biisin loppuvaiheessa kaikki asiakkaat olivat jälleen noussee seisomaan heristäen vasenta nyrkkiään vihaisina ilmassa. He huusivat ja hurrasivat niin, että Pekalla oli vaikeuksia nostaa volyymimme niin kovaksi että se edes kuuluisi näiden ihmisten äänen yli. Loppujen lopuksi siellä täällä sytytettiin molotovin cocktaileja ja nämä aiemmin niin rauhallisesti käyttäytyneet ihmiset olivat siellä täällä Hyvinkään kaduilla vaatimassa parannuksia meidän tavallisten ihmisten nykytilanteeseen.

Koska meillä ei enää ollut yleisöä, päätimme jättää loppukeikan soittamatta ja siirryimme baaritiskille nautiskelemaan kuningas alkoholin tarjoamasta toisenlaisesta maailmasta, käyden aina silloin tällöin soittelemassa muutama biisi ihan vain omaksi iloksi.

-PikkuKimmo

 

P. S. Käy tutustumassa: http://aromaa.vas.fi