Kadun kieli 2011

Rakas päiväkirja.

Se oli mystinen päivä joka hiljalleen vaihtui myskiseksi illaksi. No keitä siinä nyt oli: me, siis minä, Jarspis, Hesus ja Pekus, jonka rooli oli täksi kerraksi vaihtunut miksaajasta/führeristä kuskiksi; Jaakko & Jay; The B and the band; Versus all sekä Israelin Katuvalot. Olutta juotiin, pil-llitupakkaa poltettiin ja paskaa jauhettiin; enimmäkseen miksaajista ja heidän mystisyydestään, mutta kyllä muustakin puhuttiin, muistaakseni. Kaikki muu ja muut ihmiset sen muun mukana olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Koetimme hakea syy-yhteyttä tälle kummalliselle tapahtumalle ja tulimme kahteen lopputulokseen: jumalat olivat tulleet maan päälle ja tehneet temppunsa eli lähettäneet uskovaiset taivaaseensa, uskomattomat helvettiinsä ja jotkut tavoittivat nirvanansa, mutta me jumalista välittämättömät olimme jääneet juhlimaan maanpäällistä taivallustamme; tai sitten CIA oli ”vähän” kokeillut uutta avaruudesta käsin käytettävää järjetöntä tappoasetta ja hävittäneet maan päältä vahingossa kaikki muut, mutta meitä he eivät olleet onnistuneet löytämään. Jäljellä oltiin vain me, joten meidän varassamme olisi täst’lähin sivilisaation uudisrakentaminen ja ihmissuvun jatkaminen. Tuon tajutessamme joukkomme ainoa naaraspuolinen henkilö kiljahti ja repi ranteensa auki pullonjämällä, jonka tätä ennen rikkoi. Emme antaneet tapahtuneen häiritä mukavasti alkanutta iltaamme vaan tulimme entistä iloisemmiksi tajuttuamme, että voisimme jakaa häneltä jäljelle jääneet oluet tasan kaikkien kesken. Nostimme maljan ja syleilimme toisiamme onnellisina, mutta ei kuitenkaan homolla tavalla. Puheensorina oli loputon ja se lakkasi ainoastaan silloin, kun jotkut alkoivat rämpyttelemään akustista kitaraa ja lyömään cajunia (kirjoitetaanko se edes tuolla tavalla?), jolloin hiljainen puhe muuttui eläimelliseksi yhteislauluksi. Kultainen suihku muuttui illan mittaan kultaa lorisevaksi puroksi. Kukaan ei tahtonut mitellä voimiansa kenenkään kanssa, koskaan ei ollut enää ketään kenelle voimia olisi pitänyt esitellä. Ruoho tuoksui, linnut lauloi, oravat juoksivat kilpaa ja Batman ajoi Robinin kanssa takanamme sijaitsevaan lepakkotalliinsa, joka joskus taannoin oli toiminut laatikkotehtaana. Siinä se ilta sitten olikin ja lähdimme kotiin.

PikkuKimmo