Läpis-julkkarit

Böndet, kuten Jarspis’s Allstars, kutsuvat suomen pääkaupunkia Hesaksi. Helsingin mielestä tuo nimitys on loukkaava. Tämä on tarina siitä, kuinka Hesa kosti.

 

Saavun treenikselle taktisesti myöhässä, mutta tikkuakaan ei ole laitettu ristiin. Osallistun roudaukseen pitkin hampain, harmitellen sitä, että Kimmo soitti minulle kesken pennywisen fuck authorityn kuuntelun.

Kimmo taituroi peräkärryllä varustellun ajoneuvoyhdistelmän Hyvinkäältä Kallioon ja täräyttää tottuneesti u-käännöksellä jalkakäytävälle. Peräkärry viistää muita autoja senttien etäisyydeltä ja rappujen askelmien ylittämisen jälkeen tajuamme, että tässä on hyvät mahdollisuudet jäädä jumiin. Selviydymme kuitenkin, ja jopa parkkiruutu löytyy sekä autolle että kärrylle, tosin eri puolilta tietä. Kärryn pysäköinti jyrkkään alamäkeen huolettaa hieman, mutta monitoimi-Pekka askartelee harjasta kätevän rengaslukon (www.tein-itse-ja-säästin.fi).

Backlinen kasaamisen ja soundcheckin jälkeen painumme syömään. Pekka ehdottaa ruokapaikaksi stadin parasta pitseriaa, mutta koska se on melkein sadan metrin päässä, valitsemme pitsataksin, jonne matkaa on vain 50 metriä. Olutta ei myydä ja pitsa maksaa vain 9 euroa. Halpaa kuin saippua.

Nielaistuani viimeisen suupalan ja laskettuani haarukan pöydälle, puhelimeni soi. Soittaja on välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa vegeravintolassa työskentelevä serkkuni, joka ilmoittaa saapuneensa paikalle mukanaan lupaamansa safkat! Olin unohtanut koko jutun, ja pojat ovat siitä iloisia. No, saammepahan eväät kotimatkalle.

Soittojen aika koittaa viimein, Alamaa vetää tiukasti. Kun meidän aikamme koittaa, talon miksaaja on tiessään. Etsiskelemme, tiedustelemme ja odottelemme, ja ruoka-, vessa-, olut- ja röökitaukojen jälkeen mies saapuu. Veto alkaa hyvästi, mutta alkumetreiltä saakka huomaan bassossani olevan jonkin sortin vikaa. Tiputtelen langattoman, särön ja virittimen pois biisien väleissä, sekä vaihtelen piuhoja, mutta vika on basson jakissa, eikä sille juuri mitään mahda. Pörinää ja pauketta saadaan, mutta sehän on punkkia. Eikä siinä vielä kaikki; setin puolivälin hujakoilla Heikki toteaa haitsusta hajonneen jonkin osan (joka tosin korjaantu itsestään) ja toiseksi viimeisessä biisissä Kimmolta katkeaa kieli. Eikä siinäkään vielä kaikki, Kimmon varakitaran etumikki aloittaa vittuilun. Hesan kosto. Keikasta jää kuitenkin hyvä maku suuhun ja hymy huulille, niin bändille kuin yleisöllekin (kvalitatiivinen tutkimus, otos noin 2-3 hlöä).

Keikan jälkeen kaljoitellaan hiukan ja sitten taas roudataan. Pekka pakkaa ja vahtii kärryä, muut kantaa. Kärryn ollessa likimain täysi, levymogulimme asa masa pyytää bändin luokseen jutellakseen jurrisia juttuja, eli bisneksiä. Vartin juttelun jälkeen muistan ulos unohtuneen Pekan, kun hän soittaa kysyäkseen miksei tavara liiku.

Kotimatkalla syöpöttelemme tofusämpyläeväät, hyviä ovat. Treeniksellä tutustumme vasta julkaistuun LÄPI OVESTA! -vinyyliin, ja huomaamme sen olevan punainen! Eli kannattaa se ehdottomasti hankkia, esimerkiksi täältä.

 

-Jarspis