Bändin historia

Keskiviikko 20.1.2010 - jarspis


Vuonna 2007, kirjan ja ruusun päivänä, olin katsomassa Samae Koskisen akustista keikkaa Riihimäen kaupunginkirjastossa. Ajattelin siinä mielessäni, että toihan on makeeta, ja että kyllähän mäkin voisin vetää tollai, olihan mulla vaikka mitä biisejä. Kävikin sitten niin, että rykäisin Hymypojan itekseni akkarilla säestäen valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa vielä samaisena kesänä. No ei toiminut. Ei menny niinku elokuvissa.

Jonakin heikkona hetkenä olin kuitenkin lupautunut lämppäämään Asan keikkaa tammikuussa 2008, joten aloin miettiä, kuinka saisin esiintymiseen edes hiukan lisää sävyjä. Pyysin aluksi LauriRappingVantaanjokea (joka järkkäsi ko. tapahtumaa) taustalaulamaan ja pienen palaveeraamisen jälkeen keksittiin että se soittaa myös "perkussioita", elikkäs congarumpua. Myöhemmin, ensimmäisten treenien aikana selvisi melko nopeasti, että Laurin rummun soitto sujui kyllä, muttei laulaminen yhtä aikaa.

Viime tipassa, eräässä gaala-illassa todistamani esiintymisen seurauksena keksin jallittaa toista kitaraa soittamaan ja taustoja laulamaan Haaken Jannen, jonka avustuksella keikasta ei tullut fiaskoa. Vedettiin muuten kappaleet Hymypoika, Pahaa Huomenta ja Poika, sekä coverina Outkastin Hey Ya.

No joka tapauksessa, emme ehtineet treenata juurikaan ennen tuota keikkaa, joten ajattelin tehdä jätkille (tai ainakin Laurille, Jannea en vissiin vielä siinä vaiheessa ollut pyytänyt völjyyn. Itse asiassa Jannen kanssa biisit treenattiin vain kerran, keikkapäivänä.) demon vedettävistä biiseistä, jotta jäis päähän. Itselläni sattui olemaan hyvin aikaa, sillä olin hetken aikaa vapaa päivätöiden kirosta. Lisäksi jo silloin enää tekohengityksellä elävän Suruvirne-yhtyeemme laulaja Kimi ja rumpali Hessu olivat Thaimaassa elbaamassa, joten treenikselläkään ei ollut ruuhkaa.

Siinä kappaleita akkarilla äänitellessäni tulin pohtineeksi, että miltähän mahtaisi kuulostaa, jos tykittäisi ralleihin vähän särökitaraa ja rokkirumpuja. Soittelin parit rumpusamplet ja -loopit koneelle ja kasailin rumpuraidat Hymypoikaan, Läpi Oveen, Pahaan Huomeneen, Pakkaseen ja Poikaan. Tarkoitus oli, että soittelen kitarat ja bassot biiseihin ja laulan ne, ja soitan lopuksi rummut. Koska en ole kaksinen rumpali, ajattelin harjoitella joka päivä demo-sessioiden alussa esim. puolisen tuntia. (kävin siis äänittelemässä, säätämässä ja neppailemassa lähes joka päivä noin kuukauden ajan. Yksinäistä puurtamista.) No, rumpaloinnista ei tullut yhtään mitään, ja koska elämänohjeeni on tuttu Simpsoneista; if something's too hard, it's not worth doing, luovutin heti alkuunsa.

Muutamina päivinä törmäsin treeniksellä Kimmoon ja Jugiin, jotka demottivat uutta Paska Jänis -materiaalia. Nakitinkin ohimennen Kimmon soittamaan rummut biiseihin, sekä Pakkaseen vielä munan kovan kitarasoolon. Kimmon rummuttelun innoittamana täräytettiin narulle vielä Aatekauppa. Thaimaasta kotiuduttuaan myös Hessu kuunteli kappaleet, ja totesi biisien olevan hyviä, mutta ehdotti pientä masterointia, koska ne soundas niin kurjalle. Toisin sanoen Hessu miksas kaikki biisit kokonaan uudestaan.

Tuosta demosta laskettiin ihmisten ilmoille (eli myspaceen), ensimmäinen näyte Jarspis's Allstarsin musiikista ja myöhemmin levitykseen päätyi myös superharvinainen, ilmaiseksi ihmisille jaettu "Huomisen Uutisii" cd-r. Ne harvat jotka omistavat yhden noista viidestäkymmenestä lätystä (ja jotka on varmaan kaikki meidän kavereita) ovat ehkä huomanneet, että takakannen mukaan mitään bändiä ei tuolloin vielä ollut. Itse asiassa cd-r näki valon vasta syksyllä 2008, jolloin bändi oli jo perustettu, mutta olin painattanut kannet jo keväällä. Miksaus "vähän" viivästyi suunnitellusta aikataulusta. Samaisista demoista on jakoon mennyt myös lyhyempi, kolmen biisin cd-r, jota mulla ei nyt tunnu missään olevan, mutta muistaakseni se on nimeltään ytimekkäästi promo-cd 2009.

Kevään 2008 aikana päätimme lopulta laittaa Suruvirneen jäihin, ja samassa rytäkässä sekä Kimmo että Hessu ilmaisivat halukkuutensa soitella Jarspis's Allstars -matskua. Tuossa vaiheessa soittelu oli enemmänkin terapiaa ja ajankulua, kuin vakavaa bändeilyä, ja ainakin Kimmo ja minä soiteltiin muissakin kokoonpanoissa. Tuolloin mielsin koko homman muutenkin vain omaksi sooloprojektikseni. Jätkät toivat kuitenkin musiikkiin niin paljon omaa näkemystään, ja Kimmo alkoi heti myös säveltää, jolloin kokonaisuudesta muodostui ihan oikea yhtye vähän niin kuin puolivahingossa.

Aloitimme treenaamisen kimpassa joskus maalis- tai huhtikuussa 2008, ja treenitahti oli about kahdesti kolmessa viikossa. Lupauduimme soittamaan ensimmäistä (ja ainakin toistaiseksi viimeistä) kertaa järjestettävässä rmkfest-tapahtumassa Riihimäellä elokuussa 2008, joten treeniaikaa tuntui olevan riittävästi. Kyseinen tapahtuma aloitti muuten koko sen jälkeistä "uraamme" seuranneen kirouksen. Rmkfestissä nimittäin soittopäivä vaihtui pariin kertaan, soittopaikkaa veivattiin edes takas, ja illan soittoaikataulutkin löysivät lopullisen muotonsa vasta samana iltana. Samana iltana tapahtumassa esiintyivät myös tässä tarinassa jo aiemminkin mainitut Asa jätkäjätkineen ja Samae Koskisen taikabändi.

Sattui kuitenkin niin, että Hyvinkääläisessä Cantina-kapakissa juhlittiin avajaisia omistajan vaihdoksesta johtuen, ja Hessun kontaktien myötä Jarspis's Allstars maailman ensi-iltaa juhlittiinkin noissa kekkereissä 28.7.2008. Jo tuona samaisena iltana ravintolan takahuoneessa juonittiin yhteiskiertuetta illan toisen esiintyjän, Tallahazzien (nyk. St. Bismarc) kanssa. ”Quitin our day jobs” -kiertue toteutui kuitenkin vasta talvella 2010, ja onnistui muuten ali odotusten!

Huolimatta siitä (tai ehkä jopa sen takia?), että soiteltiin vain soittamisen vuoksi, musiikkimme levisi, jos ei nyt kuin kulovalkea, niin ainakin kuin pissa vanaveteen pitkin Internetiä. Keikkapyyntöjä tulvi ovista ja ikkunoista vähän joka sormelle. Siinä vaiheessa jätimme pikkuhiljaa muut yhtyeet jossa soitimme ja aloimme vakavissaan keskittyä punkrockiin.

Marraskuussa 2013 lyhensimme bändin nimen nykyiseen muotoonsa JARSPIS.

   Lähihistorian jälkipolville kirjannut,
      niin tarkasti kuin muisti sallii

 

     Jarspis