NOT DEAD YET

Noni. Säännöllisyys, sehän on hyve. Asioita on hyvä tehdä säännöllisesti. Itse käyn esimerkiksi kuntosalilla säännöllisesti, tosin viimeisin kerta jäi väliin. Mutta muuten olen pitänyt säännöllistä sykliä, kuntosalitreeni joka kymmenes vuosi. Ja seuraava kerta tosiaan häämöttää ihan tuossa seitsemän vuoden päässä. Tätä blogi -tyyppistä kirjoittelua on myös hyvä harrastaa säännöllisesti, esim. tällä lailla kerran vuodessa. Kuka näitä sen useammin jaksaa lukea?

Eniveis, asiaan. Viime vuonna orkesteri täytti kymmenen vuotta ja jotenkin ajatuksissa, keikoilla ja sosialistisessa meediassa keskityttiin tähän juhlahumuun, vaikka tietysti tavoillemme uskollisena oltiin myös ihan tekemättä mitään isoja osia vuodesta. Esimerkkinä helmikuun keikkojen jälkeen pidettiin tasan 82 päivää taukoa soittamisesta yhdessä. Jonkun mielestä voi kuulostaa oudolta, mutta kun on soittanut yhdessä yli kaksivitunkymmentä vuotta, tekee vajaan kolmen kuukauden breikki yhteissoitolle ja -fiilikselle pelkästään positiivisia asioita. Ainakin meidän tapauksessamme. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tuon tauon jälkeen soitettiin siis treenit, ja heti perään seitsemän viikkoa myöhemmin toiset. Tämän jälkeen soitettiin yhdeksän keikkaa seuraavan kuuden kuukauden aikana ilman yksiäkään treenejä. Ja meidän tapauksessamme tällainen tuntuu toimivan mainiosti.

Takaisin aiheeseen, eli viime vuoden kymmenenyearscelebration-humuun. Varsinkin tuo jälkimmäinen kaksoiskvartaali, eli puolivuotiskausi, piti boogien jotenkin tosi kovana ja ajatus siitä, että tätä vähän vasemmalla kädellä yhden miehen sivuprojektina alkanutta laivaa on ajettu jo kymmenen vuotta, sai ainakin allekirjoittaneen välittäjäaineet sinkoilemaan synapsirakkuloista synaptisen raon kautta postsynaptisen solun reseptoreihin ja takaisin. Ehkä tästä syystä vuoden vaihtuminen aiheutti jonkinlaisen krapulan ja pysyttelimme jälleen vuoden pari ensimmäistä unssia kaukana treenikämpältä. Yllättäen innostuimme kuitenkin taas virittämään kielet ja kalvot ja painamaan sen verran recciä, että saatiin viimeisen parin vuoden aikana kasaan raavitut, sekä muutamat aiemmilta levyiltä yli jääneet biisit soitettua demoversioina talteen kasetille, joka nykyaikana tietokoneenakin tunnetaan. Taka-ajatuksena tietenkin julkaista uutta musaa! Ensi kertaa sitten vuonna 2015 julkaistun Ulkoa opeteltu asenne -levyn jälkeen. Josta voisi vetää johtopäätöksen, että johan olisi aikakin!

Ajatuksena oli tempaista talteen ensimmäinen otto joka biisistä, jotta autenttisuus säilyy, ja toimittaa demot tuottajatyyppiselle hahmolle kuunneltavaksi (That’s right, ulkopuolinen tuottaja remmissä, on se silti DIY). No ensimmäiset otot oli vähän liiankin ”autenttisia”, joten säästettiin kolmannet otot, joissa virheiden määrä oli exponentiaalisesti alentunut. Me ollaan pro, mutta ei sentään ihan niin pro. Mä soitan bändissä nimeltä Huuto! ja Hessu bändissä nimeltä Scum Orchestra, eli ihan otsikkotasolta voi jo päätellä, että ei tässä mitään Vain Elämää -taustabändin muusikoita olla. Toki voitaisiin halutessamme tietysti olla.

Back to the business like show business. Uuden musan alkuräjähdys on tapahtunut ja uutta julkaisua on tarkoitus tiputella. En tiedä vielä milloin, mutta ajatuksissa olisi ep, joten ei kai semmosen äänittäminen voi edes meidän deadlinejä venyttävällä tyylillä kestää kovin kauaa. Mitenkään. Eli kesällä pihalle. Juhannusaattona. Se olis kova. Mutta katotaan ny. Ei lupailla mitään. Mutta kun uuden musan aiheeseen päästiin, niin paljastan salaisuuksien savuverhoa sen verran, että ihan tässä näillä näppäimillä on yksi pieni yllätys hihassa meillä. Pysy siis viritettynä ja tarkkaile dataympäristön koodekseja!

Vielä tähän loppuun todettakoon, näin vaalien alla, että mikäli jollakulla on vielä epäselvää meikämandoliinoksen ja muun orkesterin puolueelliset ajattelumallit, niin me tykitetään rocknrollshow parin viikon päästä Hyvinkääläisen eduskuntavaaliehdokkaan vaalibileissä. Toverin puolueen kun selvität meidän lyriikoita kuunnellen, voit saada selville paikan ja päivämääränkin. See ya in the pit!

J-män