NOT DEAD YET

Torstai 21.3.2019 klo 12.15 - jarspis

Noni. Säännöllisyys, sehän on hyve. Asioita on hyvä tehdä säännöllisesti. Itse käyn esimerkiksi kuntosalilla säännöllisesti, tosin viimeisin kerta jäi väliin. Mutta muuten olen pitänyt säännöllistä sykliä, kuntosalitreeni joka kymmenes vuosi. Ja seuraava kerta tosiaan häämöttää ihan tuossa seitsemän vuoden päässä. Tätä blogi -tyyppistä kirjoittelua on myös hyvä harrastaa säännöllisesti, esim. tällä lailla kerran vuodessa. Kuka näitä sen useammin jaksaa lukea?

Eniveis, asiaan. Viime vuonna orkesteri täytti kymmenen vuotta ja jotenkin ajatuksissa, keikoilla ja sosialistisessa meediassa keskityttiin tähän juhlahumuun, vaikka tietysti tavoillemme uskollisena oltiin myös ihan tekemättä mitään isoja osia vuodesta. Esimerkkinä helmikuun keikkojen jälkeen pidettiin tasan 82 päivää taukoa soittamisesta yhdessä. Jonkun mielestä voi kuulostaa oudolta, mutta kun on soittanut yhdessä yli kaksivitunkymmentä vuotta, tekee vajaan kolmen kuukauden breikki yhteissoitolle ja -fiilikselle pelkästään positiivisia asioita. Ainakin meidän tapauksessamme. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tuon tauon jälkeen soitettiin siis treenit, ja heti perään seitsemän viikkoa myöhemmin toiset. Tämän jälkeen soitettiin yhdeksän keikkaa seuraavan kuuden kuukauden aikana ilman yksiäkään treenejä. Ja meidän tapauksessamme tällainen tuntuu toimivan mainiosti.

Takaisin aiheeseen, eli viime vuoden kymmenenyearscelebration-humuun. Varsinkin tuo jälkimmäinen kaksoiskvartaali, eli puolivuotiskausi, piti boogien jotenkin tosi kovana ja ajatus siitä, että tätä vähän vasemmalla kädellä yhden miehen sivuprojektina alkanutta laivaa on ajettu jo kymmenen vuotta, sai ainakin allekirjoittaneen välittäjäaineet sinkoilemaan synapsirakkuloista synaptisen raon kautta postsynaptisen solun reseptoreihin ja takaisin. Ehkä tästä syystä vuoden vaihtuminen aiheutti jonkinlaisen krapulan ja pysyttelimme jälleen vuoden pari ensimmäistä unssia kaukana treenikämpältä. Yllättäen innostuimme kuitenkin taas virittämään kielet ja kalvot ja painamaan sen verran recciä, että saatiin viimeisen parin vuoden aikana kasaan raavitut, sekä muutamat aiemmilta levyiltä yli jääneet biisit soitettua demoversioina talteen kasetille, joka nykyaikana tietokoneenakin tunnetaan. Taka-ajatuksena tietenkin julkaista uutta musaa! Ensi kertaa sitten vuonna 2015 julkaistun Ulkoa opeteltu asenne -levyn jälkeen. Josta voisi vetää johtopäätöksen, että johan olisi aikakin!

Ajatuksena oli tempaista talteen ensimmäinen otto joka biisistä, jotta autenttisuus säilyy, ja toimittaa demot tuottajatyyppiselle hahmolle kuunneltavaksi (That’s right, ulkopuolinen tuottaja remmissä, on se silti DIY). No ensimmäiset otot oli vähän liiankin ”autenttisia”, joten säästettiin kolmannet otot, joissa virheiden määrä oli exponentiaalisesti alentunut. Me ollaan pro, mutta ei sentään ihan niin pro. Mä soitan bändissä nimeltä Huuto! ja Hessu bändissä nimeltä Scum Orchestra, eli ihan otsikkotasolta voi jo päätellä, että ei tässä mitään Vain Elämää -taustabändin muusikoita olla. Toki voitaisiin halutessamme tietysti olla.

Back to the business like show business. Uuden musan alkuräjähdys on tapahtunut ja uutta julkaisua on tarkoitus tiputella. En tiedä vielä milloin, mutta ajatuksissa olisi ep, joten ei kai semmosen äänittäminen voi edes meidän deadlinejä venyttävällä tyylillä kestää kovin kauaa. Mitenkään. Eli kesällä pihalle. Juhannusaattona. Se olis kova. Mutta katotaan ny. Ei lupailla mitään. Mutta kun uuden musan aiheeseen päästiin, niin paljastan salaisuuksien savuverhoa sen verran, että ihan tässä näillä näppäimillä on yksi pieni yllätys hihassa meillä. Pysy siis viritettynä ja tarkkaile dataympäristön koodekseja!

Vielä tähän loppuun todettakoon, näin vaalien alla, että mikäli jollakulla on vielä epäselvää meikämandoliinoksen ja muun orkesterin puolueelliset ajattelumallit, niin me tykitetään rocknrollshow parin viikon päästä Hyvinkääläisen eduskuntavaaliehdokkaan vaalibileissä. Toverin puolueen kun selvität meidän lyriikoita kuunnellen, voit saada selville paikan ja päivämääränkin. See ya in the pit!

J-män

Avainsanat: jarspis, kalja tunnissa, kahvi tunnissa, punk, punkrock

KYMMENENYEARSCELEBRATION / RMKJRSPSFEST - tour

Perjantai 13.4.2018 - Tiedote, vapaa julkaistavaksi

Perjantai 13. ja arska paistelee! Omaan korvaan kuulostaa siltä, että JARSPIS-yhtye voisi perinteikkäästi laskea ilmoille tiedotteen! Ja tässähän se tulee.

Näppärimmät ovatkin jo aavistaneet, että yhteisömme täyttelee pyöreitä tänä kesänä. Ja juhlan kunniaksi olemme suunnitelleet jo kuukausien ajan erinäisiä karnevalistisia multihuipentumia meidän ja teidän iloksi. Ja kuten kaikki tietävät, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Noh, me suunniteltiin huonosti ja toteutellaankin totutun laiskasti ja ei ihan sata prosenttisella efortilla.

Jotain kuitenkin! Nuorison suosikkiyhtye Anal Thunder täytti kakskymppiä ja julkaisi 20 minuuttisen ääni- ja kuvatallenneteoksen. Se oli ihan kova. Varttuneemman väen ihan ok:na pitämä JARSPIS on ikäänkuin puolimatkan krouvilla, joten 10 minuuttinen vastaava olis kovishomma! Siihen emme kuitenkaan ryhtyneet, emmekä edes suunnitelleet ryhtyvämme. Sen sijaan tehtiin itse vanhaan kunnon DIY-tyyliin joku about kolmen minsan biisi ja siihen nasta video! Tai ei se ole ihan valmis vielä, mutta julkaistaan ihan varmasti tänä vuonna. That's a promise! Mutta siitä tuonnempana.

Nyt kun aurinko paistaa ja lettuja syö, niin innostuu meidänkin kaltainen kaavoihin kangistunut shortsibändi buukkaamaan keikkaa. Kesällä vedetään, kun on hyvin energiaa ja hyvää meininkiä ja d-vitamiinia. Ei paljasteta vielä tarkkoja ajankohtia, koska osa hommista on yhä auki, ja on jotenkin lesompaa ilmoittaa isompi läjä keikkoja kerralla. Sen verran voi paljastaa, että merkittävimmät kulttuurikaupungit nyt ainakin kierretään. Kiertueen nimeksi kaavailtiin (tai siis ihan itsekseni tässä oikeasti muilta mitään kyselemättä kirjoitan ja kaavailen t: Jarspis) ehkä maailman pisintä ja siististi kaksiosaista nimeä:

KYMMENENYEARSCELEBRATION / RMKJRSPSFEST - tour

Tämä siksi, etten osannut päättää kumpi on paras. Tai rmkjrspsfest on parempi, ja just nyt ajankohtainen mut toi toinenkin on ihan jees. Keikat käyntiin heti kun illallakin tarkenee, about, pysy kuulolla!

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, punkrockallstars

Kymppikerho ja ajan kulumisen sietämätön satunnaisuus

Lauantai 13.1.2018 klo 17.05 - jarspis

JARSPIS-yhtyettä on tosiaan vyörytetty jo kymmenen vuotta. Tuntuu helvetin pitkältä ajalta, mutta toisaalta suhahtanu ohi ihan vilauksessa. Vertailuna, soitettiin yhtyeessä nimeltä Suruvirne ennen JARSPISTA, kukin enempi ja vähempi, minä (Jarspa-män) ja Kimmo (Kimmo) vuodesta 1999 vuoteen 2008. Tuo yhdeksän vuoden pätkä tuntui, ja tuntuu edelleen, vähintään yhden ihmiselämän mittaiselta aikakaudelta. Johon verrattuna viimeisin dekadi on yksi kullin luikaus. Liittynee ilmeisesti siihen, millaista on olla nuori.

Kymmenessä vuodessa on silti ehtinyt tapahtua paljon. Ja kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2008 tapahtui muun muassa Endstandin hajoaminen ja Punk - tauti joka ei tapa -dokkarin julkaisu. Ja tietysti JARSPIS-yhtyeen perustaminen. Nostalgiapäissäni kaivoin tietsikan syövereistä livebiisin vuodelta 2010 ja fotoja bändin alkuvuosilta 2008-2011. Täräytin läjään, var so god.

https://www.facebook.com/jarspis/videos/10155411432423299/

Biisi on bändin ekoilta demoilta löytyvä Pahaa huomenta, josta on äänitettynä albumiversiokin, tipahti Jarspis's Allstars levyltä veke. Tiedä vaikka Hessu kaivais jostain esiin ja pantais juhlan kunniaks nettiin. Tässä kuitenkin Hämeenlinnan Suistoklubilla joulukuussa 2010 tykitetty live, sekä asiaan kuuluvaa läppää. Kuvat on sieltä täältä eikä kuvaajista oikein hajuu, joten jää kreditoimatta. Tägää ittes, jos tunnistat kuvaamaasi.

Peace out ja stay tuned. Tänä vuonna nimittäin sattuu ja tapahtuu!

J-män

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, punkrockallstars

Osta paita!

Sunnuntai 29.10.2017 klo 13.55

Ei olla muistettu myydä paitoja! Olis kuitenki, in multiple colours! Sähköpostilla jarspis@gmail.com voi kysellä, saatetaan innostua postittamaankin. Keikoilta toki saa. Kympin kipale, postit päälle lähetellessä, eli oisko kolmetoista.

Ladyfittejä on S-L, perus T-paitaa S-XL. Joka väriä ei oo joka kokosena. Kysy!
demoo.jpg

Avainsanat: punk, punkrock, kalja tunnissa

Mitä meille kuuluu?

Tiistai 23.5.2017 klo 1.54 - jarspis

Moikka!

Huomasin tuossa juurikin, että tänne meidän kotisivujen blogiosastolle ei olla paljoo kirjoiteltu viime aikoina, eli tänä vuonna. Se ei oikeastaan edes haittaa, koska nykyisin ollaan niin sosialistista mediaa, ettei näillä perinteisillä internetsivuilla kai juuri kukaan käykään. Vaiko käykö? Tarkistin tässä kohtaa sivujen kävijäseurannan ja ilmeni, että kyllä täällä sentään joku joskus käykin. Kiva juttu, ja ehkä siksi kannattaa jotain tänne kirjoitellakin. Sitä paitsi, meidän jutut on hauskoja. Meidän mielestä.

Anyway, mitä meille sitten kuuluu? No eipä paljoo. Tehtiin me tuossa alkuvuodesta pari keikkaa, jospa niistä sananen. Vuosi aloitettiin Tampereella Jack the Roosterissa. Soundcheckin ja shöwn välissä ehdittiin käydä kuikuilemassa vähän Fladderpuckia ja vähän We Are Waitingiä naapuripaarissa. Molemmat oli kovii. Molemmissahan soittaa joko Jaakko tahi Jay, ja molemmat, siis Jaakko & Jay, soittivat myös Roosterissa. No myöhässähän ne oli. Mutta kovin veti ja oli kivaa. Joku tyyppi aloitti keskustelun kysymällä, onko mulla jotain rakkautta vastaan, paidassa kun luki Rise Against ja oli sydämen kuva. Osoittautui kuitenkin ihan harmittomaksi urheilufaniksi. Ja punkrockfaniksi myös.

Pitkästä aikaa pyörähdettiin myöskin Jyväskylässä, kun Sylvia Blah kutsui. Varmaan ekaa kertaa ikinä käytettiin luppoaika järkevästi, pelattiin heavy-aliasta sekä jammailtiin bäkkärillä sähköittä uusia biisejä. Veto oli muistaakseni tiukka, mutta mehän ollaankin sovittu että soitetaan hyvin ilman erillistä muistutusta. Täälläkin juttuun lyöttäytyi joku erikoinen kaveri, vanhempi ukko jolla oli jos jonkinnäköistä tarinaa. Otti muun muassa housut pois jalasta yks kaks yllättäen.

Hyvinkäällä soitettiin keväällä parikin kertaa. Ensin Zoomibaarissa minä ja Hessu kahden, kun Kimmolle ilmaantui yllättävä sairastapaus. Samana päivänä treenattiin 10 biisiä, joista 8 toimi, ja ne soitettiin. Alkuillasta oli onneksi veto, ei ollut mitään loppuillan biletystä tämä dynaaminen duuoilu. Pelkkiä vanhoja vedettiin, kun enhän mä osaa niitä uusia kitaralla soittaa. Enkä vanhojakaan ihan oikein, mutta sinne päin! Aivan hyvä ja ok juttu oli kuitenkin.

Heti perään seuraavassa kuussa, elikkä huhtikuussa olikin sitten jo toista kertaa järjestetty HVNK PNKRCK – fest. Kahden päivän aikana yhteensä 13 bändiä, joista paras oltiin tietty me. No oli muitakin hyviä, ja paljon tuttuja soittajia myöskin. Ostin Tryerin uuden levyn ja diggailin keikan, se jos joku on hyvä bändi!

Vapun ympäristössä soitettiin vielä kahden-miehen-ylläri-mini-keikan-tyyppinen Riihimäkeläisissä kotibileissä lähestulkoon ex tempore, aiemman duokeikan tyyliin. Siis minä ja Hessu vain. Sekä ihan täyspitkä setti Hyvinkääläisissä kotibileissä kokonaisella bändillä. Kotibileissä soittaminen on kyllä ihan fine, että jos haluut että me tullaan sun kotibileisiin, niin teoriassa on ihan fifty-sixty mahdollisuudet, että saatetaan jopa harkita ehkä tulevammekin. Tai en tiiä sitte, kuitenkaan.

Keikkailun ohella ollaan mukamas yritetty edistää seuraavaa levyä, jota on kaavailtu julkaistavaksi ensi vuonna, jolloin on myöskin bändin kymppisynttärit! Mutta hidasta on ollut taas tuo kirjoitusprosessi, nimenomaan sanoituspuoli. Kimmohan lykkää riffiä ja biisiä kyllä, siitähän ei jää kiinni. Hitaasti ja varmasti sieltä kuitenkin aina välillä jotain lyriikan tynkää putoilee myös. Sanoittaminenhan on sikäli helppoa, että siinä laitetaan vaan sanoja peräkkäin riittävä määrä.

Edellisten lisäksi tapahtunut seuraavaa: Kimmo on muuttanut maalle, Heikki on soitellut jarspiksen ohella Anza Maloneyn bändissä ja itse olen pompotellut bassoa Huuto!-nimisessä rokkipändissä. Kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli on vielä jäänyt tekemättä. Paitsi ei ehkä kannata tutustua Kimmon landeen, jos ei kutsuta. Ja Kimmon tuntien tuskin kutsutaan.

Kesällä painetaan livehommaa niinku näin:

17.06.2017 Varjobaari, Tampere w/ Fladderpuck, ÅK-47?
05.07.2017 Bar Loose, Helsinki w/ Blossom Hill, Fladderpuck
07.07.2017 On the Rocks, Helsinki w/ Ibiza Sexfestival +TBA
28.07.2017 Torvi, Lahti w/ Jaakko & Jay
06.09.2017 Lepakkomies, Helsinki w/ Blueintheface, Blossom Hill

Että peace out, hombreenos!

 J-män

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, punkrockallstars

JARSPIS-YHTYE TIEDOTTAA

Maanantai 19.12.2016 klo 6.10 - Tiedote, vapaa julkaistavaksi

Vuodenvaihteen tienoo on yhtyeellämme perinteisesti toiminut suurten ilmoitusasioiden ajankohtana. Tänäkään vuonna emme tahtoneet jäädä Pekkaa pahemmaksi (heh, heh - aukee sullekin kohta!), vaan keskitämme uutisoinnin juurikin tähän hetkeen, pimeiden iltojen synkkään syleilyyn. Tänä vuonna nimittäin, aiemmista vuosista poiketen, uutisointimme on valitettavasti yleissävyltään haikeaa ja surumielistä. Pitkäaikainen äänimiehemme Pekka "Kiilistöö" Kiiliäinen on asteittain jättäytynyt ulos työryhmästä.

Syitä tälle valitettavalle teiden erkaantumiselle on lukuisia, mutta merkittävin Pekan mukaan on JARSPIS-yhtyeen palkkauspolitiikka. Pekan taskuihin ei yksinkertaisesti mahdu enää enempää rahaa. Olemme käyneet neuvotteluja aiheesta, mutta työnantajaosapuoli ei ole valmis tässä joustamaan; äänimiehe on saatava työstään riittävä korvaus. Nyt Pekkaa pitävät kiireisenä Teatterikorkeakoulun ääni-opinnot, joiden myötä myös rahantuloa on huomattavasti helpompi estää. Ja kuulemma helpottuu jatkossa entisestään. Hyvä Pekka kuitenkin, ja kiitos 2008-2016!

Plussapuolella todettakoon, että viime aikoina aktiivisena kuljettajanamme toiminut Mikko a.k.a. Amis-Mikko a.k.a. Amis on henkisesti valmistautunut kuljettamaan meitä myös jatkossa. Ja kumpi lopulta onkaan tärkeämpää: matka vai määränpää?

P.S. Olemme vastaanottaneet tiedusteluja, liittyikö tähän teiden erkaantumiseen jotain draamaa. Kiilistöö saattaa tästä jopa loukkaantua, koska nimenomaan ei liittynyt mitään draamaa. Rahaa sen sijaan näyttää Pekalla olevan, kun laittelee facebookkiin kuvia Luoteis-Afrikan saaristosta (Canaria).

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, punkrockallstars

Järvenpää 24.9.2016

Torstai 20.10.2016 klo 6.07 - pikkukimmo

Automme nielee jälleen maantietä, joka halkoo karua aavikkomaisemaa. Ympärillämme näemme vain hiekkaa, kiviä ja riutuneita pensaita ja lahonneita puiden kantoja, jotka olemassaolollaan muistuttavat meitä siitä metsämaisemasta, joka tätä tietä vielä joitain vuosia sitten ympäröi. Aurinko porottaa täydellä tehollaan tehden olomme yhä tukalammaksi. Vaikka auton ikkunat ovat auki, ei ulkoa tuleva ilmavirta kuumuutensa vuoksi liiemmin auta. Siellä täällä alkaa näkyä hylättyjä taloja ja talojen raunioita, ihmisten entisiä koteja, jotka on jouduttu jättämään olosuhteiden muututtua sietämättömiksi. Tienpielessä seisova yksinäinen kyltti kertoo meille, että olemme saapuneet Tuusulan Jokelaan. Ei siis säästynyt Jokelakaan, vaan menetti entisen loistonsa.

Matkamme jatkui kohti eteläisempää Suomea maiseman pysyessä muuttumattomana. Juuri ennen Järvenpään kaupungin rajaa oli tielle asetettu puomit, jotka kertoivat tien päättymisestä. Me vähät välitimme moisista esteistä ja siksi kiersimmekin ne tien sivusta. Päästyämme takaisin tielle, kiihdytimme auton kulkemaan aiemmin kulkemaamme nopeutta.

”Tshup, tshup” äänisarja kertoi kellon olevan tasan. Jarspiksen ja Heikin ensimmäiset siemaukset meinasivat mennä heillä vääriin kurkkuihin, kun jouduin painamaan jarrupoljinta niin, että kumit vinkuivat. Automme pysähtyi juuri ja juuri suuren kuopan partaalle. Astuimme ulos autosta ja hieraisimme silmiämme. Emme olleet uskoa näkyä, joka edessämme avautui. Aurinko porotti porottamistaan, tuuli vinkui heittäen hiekkaa kasvoillemme, ja edessämme oli kraaterimainen kuoppa paikalla, missä aiemmin oli sijainnut Järvenpää.

- Siirsivät koko kaupungin pois, kuulimme vanhan miehen äänen sanovan.

Katsoimme suuntaan, josta ääni kuului. Lähellämme istui vanha, harmaantunut mies räsyisissä vaatteissaan vierellään kapsäkki, jossa vaikutti olevan hänen koko omaisuutensa.

- Löysivät kuulemma uuden, ihmisille asuttavaksi kelpaavan planeetan jostain toisesta aurinkokunnasta. Siis avaruustutkijat. Ja Järvenpään kaupunginvaltuusto teki pikaisen päätöksen koko kaupungin siirtämisestä sinne. Heillä oli kuulemma jo vuosia ollut sellainen keksintö olemassa, jonka avulla koko kaupungin siirtäminen valovuosienkin päähän on mahdollista. Niinpä he sitten muuttivat.

- No mutta tämähän on ongelmallista, sillä meillä oli keikka sovittuna Järvenpäähän tälle päivämäärälle, totesi Jarspis. - Kuinka me nyt päästään sinne?

- Entisen kaupungin raunioille – tai kuopalle jäi sellainen magneettikenttä, joka siirtää Järvenpäähän kaipaavat sen nykyisille sijoilleen, vanha mies sanoin. - Teidän täytyy vain ottaa autolla vauhtia ja ajaa rotkosta alas, niin pääsette perille.

- Okei. Ei kai siinä sitten muu auta, sillä me ei olla jätetty yhtään sovittua keikkaa väliin, eikä tämäkään ole ensimmäinen, sanoi Heikki ja käski meidät samaan syssyyn hänelle diktaattorin suomin valtuuksin takaisin autoon.

- Onkohan tässä nyt mitään järkeä, arkailin istuttuani takaisin ratin taakse. - Entä jos tuo ukko höpisikin ihan omiaan?

- Ole Kimmo hiljaa ja aja, Heikki käskytti.

Koska Heikille on annettu valta sanoa se viimeinen sana, PikkuKimmon oli pakko tehdä työtä käskettyä. Hän peruutti ensin hyvän matkaa taaksepäin, jotta hän saisi kiihdytettyä auton mahdollisimman kovaan vauhtiin. Ajatuksena hänellä oli, että jos kerran täytyy ajaa autolla rotkoon, niin se täytyy tehdä tyylillä eli täydellä vauhdilla.

PikkuKimmo painoi kaasun pohjaan ja vaihtoi vaihteita aina vain isommiksi. Kun auto lähestyi reunaa, sulkivat PikkuKimmo ja Jarspis silmänsä huutaen samalla niin kovaa kuin heidän keuhkoistaan lähti. Ainoastaan Heikki istui tyynen rauhallisena takapenkillä avaten uuden oluen äkkijarrutuksessa kaatuneen tilalle.

Saavuimme Järvenpäähän, joka oli osittain samannäköinen kuin ennenkin, mutta jotkin asiat olivat muuttuneet. Aurinko paistoi lempeästi, palmut huojuivat, ihmiset hymyilivät (sic!). Autotie ei enää sijainnutkaan keskellä paahtavaa erämaata, vaan kuljimme autoinemme pitkin kaunista rantatietä, jonka toiselta puolelta avautui näkymä avomerelle.

Hetken aikaa suut auki ymmyrkäisinä rantatietä eteenpäin kuljettuamme näimme skeittiparkin, joka oli täynnä toinen toistansa hienompia temppuja tekeviä rullalautailijoita. Ja koska meidät oli tilattu esiintymään skeittitapahtumaan tulimme siihen lopputulokseen, että olimme kaikesta huolimatta päässeet perille.

Saatuamme automme parkkiin, Lasse kävelikin jo meitä vastaan pelkät speedot yllään.

- Moro jätkät, ja tervetuloa Järvenpäähän, Lasse sanoin sulkien meidän hikisen nihkeään syleilyynsä. - Mahtavaa, että olette täällä! Ihan kohta on teidän vuoro vetää, joten hopi hopi, kantakaas kamat lavalle.

Sitten Lasse kääntyi pois ja lähti tanssahdellen kulkemaan kohti tapahtuman ihmisjoukkoa, ja me vuorostaan aloimme kantaa kamojamme lavalle. Ja se lava ei ollut kuin mikä tahansa esiintymislava, joissa olimme tottuneet esiintymään, vaan ihka oikea stadion-luokan lava. Tuntui mahtavalta saada esiintyä sellaisella lavalla, vaikka aluksi tunnuimmekin hukkuvan sen suuruuteen.

Kamat nopeasti pystyy, linjachecki ja punkeroll.

Aloitimme erittäin vakuuttavasti ja jengi (Lasse) oli huumatta lavan edessä. Soitto sujui kuin rasvattu aina siihen asti, kunnes minulta katkesi kitarasta kieli, eikä varakitaraa ollut mailla halmeilla. Nopea kielen vaihto eheään, jonka aikana Jarspis aina valmiina ja supliikkina miehenä kertoi kaskun jos toisenkin.

Pienen katkon päätyttyä jatkoimme soittamista ja rullalautailevat tytöt ja pojat rullalautailuaan. Ja kuinka hienosti he vetivätkään, ja kuinka hyvin mekin vedimme. Pääsimme soittaessamme siihen tilaan, kun kaikki ympärillä katoaa ja aika menettää merkityksensä. On vain me kolme soitintemme kera. Ja kuin elohopea sulaudumme toisiimme ja yhdessä aikaansaamaamme musiikkiin. Olemme yhtä. Kuin kolmipäinen siamilainen kolmonen, joka ääntelyn ja jokeltelun sekamelskan sijaan tuottaa kauneinta musiikin lajia kaikista – punkrockia.

Sitten koittaa hetki viimeisen rummun iskun, viimeisen basson sävelen ja viimeisen kitarasoinnun, ja meitä ympäröivä maailma vieras maailma palaa takaisin näköpiiriimme. Rullalautailijat rullalautailevat, makkaransyöjät syövät makkaroitansa ja Lasse pyyhkii silmänurkkiin kohonneita kyyneleitä.

- Täältä saa ilmaisia levyjä, jos joku haluaa, Jarspis sanoi jälkihuumassa mikrofoniinsa.

Sitten alkoi maa täristä. Makkarat, kahvit, sämpylät ja rullalaudat lentelivät ties minne, kun ihmiset alkoivat rynnistää meitä kohti ilmaisen tavaran synnyttämissä himoissaan. Jarspis heitti kaikki mukanamme olleet levyt lavan eteen harhauttaakseen kuolavanat suupielissään meitä kohti juoksevat ihmiset.

- Tulkaa äkkiä tänne, huudahti Lasse, joka oli livahtanut väentungoksen edestä lavan sivulle, ja viittilöi meitä luokseen.

Hän ohjasi meidät autoonsa ja painoi kaasun pohjaan. Olimme jälleen matkalla jonnekin. Sillä matkalla Lasse kertoi meille kaiken, mitä viime viikkoina oli tapahtunut alkaen Järvenpään siirrosta toiseen aurinkokuntaan. Kaikki hänen kertomansa kuulosti niin kummalliselta, että päätimme jäädä Järvenpäähän The b and the bandin vieraiksi ainakin siihen asti, kunnes seuraava Järvenpään keikkamme olisi ohitse. Muuta siitä enemmän ensi kerralla.

- PikkuKimmo

Avainsanat: punk, punkrock, kalja tunnissa

JARSPIS @ Bar Loose, Hellsinki

Maanantai 29.8.2016 klo 11.50 - pikkukimmo

Olimme jälleen jännän äärellä. Ensinnäkin kyseessä oli ensimmäinen keikkamme sitten viimekeikan, joka oli niinkin kauan sitten kuin vappuaattona 30.4.2016. Kyseinen keikka oli jymymenestys, kuinkas muutenkaan! Työläis- ja kotikaupunkimme Riihimäki ei tuottanut pettymystä sateisesta vappuaatostakaan huolimatta. Yleisöä oli yhtä paljon kuin kaikilla aikaisemmillakin Riihimäellä soitetuilla keikoillamme.

Toisekseen soitimme tämän pitkän tauon päättävän keikkamme Helsingissä Bar Loosessa. Helsinki, tuo kaupunki, joka on miltei pullollaan varattuja parkkipaikkoja. Kai ne joskus ovat vapainakin olleet, mutta harvemmin silloin, kun me niitä olisimme tarvinneet.

Mutta asiaan.

Jarspis, Heikki ja luottokuskimme Mikko tapasivat bändikämpällä. He lastasivat auton tarvitsemillamme soittokamoilla, ja koska mukaan otettavaa kamaa oli yllättävän vähän, he pääsivät melko nopeasti lähtemään kohti seuraavaa etappia eli hakemaan minua vanhempieni kotoa, koska en ehtinyt muiden tavoin ajallaan bändikämpälle. Sieltä pääsimme matkaan kohti Helsinkiä.

Helsinkiin päästyämme olimme pettyneitä näkemäämme. Suuri ja mahtava keskityskeskus Helsinki näytti samanlaiselta takapajuiselta kylänpahaselta kuin kaikki muutkin kylät Suomessa. Ja koska olimme – tai ainakin minä olin – pettyneitä näkemäämme, en halua kertoa, mitä oikeasti näimme, vaan mitä olisimme tahtoneet nähdä.

Helsingin rajan ylitettyämme aloimme autoinemme pikkuhiljaa nousta ilmaan. Vastaamme tuli mitä ihmeellisimmän näköisiä autoja, ja jopa bussit liikkuivat ilmassa. Näkymätön hissi nosti ihmisiä ylös ilmassa leijuville bussipysäkeille. Ihmisiä tuli vastaan leijupyörillään ja –laudoillaan. Ainoastaan kävelevät ihmiset kulkivat katutasolla ja kaikki kadut olivat vain ja ainoastaan kävelijöille tarkoitettuja. Kenenkään siellä ei siis tarvinnut pelätä jäävänsä auton alle. Me katselimme sitä kaikkea suut avoimina ihmetellen näkemäämme hallittua kaaosta.

Jossain vaiheessa aloimme ihmetellä, minne Mikko oli oikein autoa ohjaamassa. Tuntui siltä, että hän oli koko ajan viemässä meitä vikasuuntaan. Mikko yritti puolustella ajamisiaan sillä, ettei hän jostain syystä voinut vaikuttaa ollenkaan auton ohjaukseen, vaan aivan kuin se olisi ottanut vallan omiin käsiinsä ja kuljetti meitä nyt sinne minne sitä huvitti.

Vain hetken aikaa liideltyämme automme pysähtyi ja sammui itsestään valtavan kyltin eteen, jossa luki suurin ystävällisin kirjaimin ”Tervetuloa Helsinkiin tai stadiin, mutta ei ikinä hesaan”. Kukin meistä kyllä luki tuon kyltin, mutta kukaan meistä ei ehtinyt aukaista suutaan ihmetelläkseen sitä ääneen, kun yhtäkkiä automme eteen nousi leijuva robotti.

- Hyvät muukalaiset. Tervetuloa Helsinkiin tai stadiin, mutta ei ikinä hesaan. Kertokaa osoite, minne olette matkalla.

- Joo, tota noin… pikku hetki, kun mä katon sen täältä puhelimesta, Jarspis sai soperretuksi meidän muiden hämmästellen hiljaa tuota kuin tyhjästä esiin tullutta leijuvaa rautahäkkyrää. Se oli hyvin perinteisen hollywood-elokuvamaisen näköinen robotti kiiltävine kuorineen, jossa vilkkui kymmeniä eri värisiä valoja eri tahtiin. Mitään nappuloita siinä ei ollut näkyvillä, eikä niiden vilkkuvien valojen ala- tai yläpuolilla ollut mitään selityksiä sille, mitä mikäkin valo tarkoittaa.

- No niin, se osote on Annankatu 21, 00100 Helsinki.

Otettuaan tiedon vastaan, robotti alkoi täristä ja sen valot alkoivat vilkkua vinhaa tahtia. Suunnilleen robotin keskeltä työntyi esiin johto, joka alkoi kierrellä ja kaarrella auton ympärillä. Yhtäkkiä se sinkoutui kovaa vauhtia läpi auton konepellin ja iskeytyi auton konehuoneessa kiinni johonkin. Me kaikki pelästyimme, mutta Mikko järkyttyi niin autonsa saamasta kohtelusta, että kyyneleet alkoivat vieriä pitkin hänen poskipäitään.

Hetken aikaa, ehkä maksimissaan puolen minuutin ajan robotti tärisi yhä voimakkaammin, kunnes se lopetti tärisemisensä ja kelasi autoon penetroimansa johtonsa takaisin sisäänsä.

- Olen antanut autollenne kaikki tarvittavat tiedot, jotta matkanne määränpäähänne olisi mahdollisimman helppo, nopea, turvallinen ja mutkaton. Muukalaiset, viettäkää ikimuistoinen päivä Helsingissä tai stadissa, mutta ei ikinä hesassa.

Sen sanottuaan robotti katosi edestämme, ja edessämme ollut valtavan kokoinen kyltti siirtyi itsestään automme edestä, ja hiljalleen automme alkoi liikkua eteenpäin vieden meitä yhä lähemmäs määränpäätämme Bar Loosea. Ja nopeammin kuin ehtisimme tämän tekstin lukea alusta tähän saakka, olimme perillä.

Kuten tavallista, Annankatu oli parkissa olevia autoja pullollaan. Mutta nyt, toisin kuin aikaisemmilla kerroilla, autoja oli parkissa monessa eri kerroksessa. Meidän kyyditsemämme auto pysäköi itsensä neljän muun auton yläpuolelle. Siitä syystä seuraava huolenaiheemme olikin, kuinka saisimme purettua auton kamoista. Kauaa meidän ei tarvinnut tilannetta murehtia, kun automme ympärille ilmaantui eräänlainen kupla, joka oli niin vahva, että se jaksoi kantaa sekä meidän tuottaman elopainon että kamojemme yhteispainon. Tosin laskettuani Mesan kuplan pohjalle, kupla nytkähti pelottavalla tavalla vähän alaspäin, mutta hyvin se senkin loppujen lopuksi jaksoi kantaa.

Purettuamme kamat Heikki meni hipelöimään kuplan kosketusnäyttöä. Heikki hipaisi kuvaa, jossa oli ympyrän sisällä oleva alaspäin osoittava nuoli. Samalla kupla alkoi liikkua alaspäin kohti katutasoa. Suureksi järkytykseksemme kuplan sisäkuori täyttyi räikeänvärisistä mainoksista. Kaiken lisäksi niitä ei voinut olla katsomatta, sillä ne oli myös ohjelmoitu niin, että jos joku sulki silmänsä halutakseen säästyä siltä huonoa LSD-trippiä muistuttavalta kokemukselta, kupla pysähtyi, kunnes silmänsä sulkenut henkilö avasi ne uudelleen. Kun olimme saavuttaneet katutason, sieltä ei päässyt ulos ennen kuin kaikki mainokset oli katsottu.

Päästyämme vihdoin ja viimein ulos tuosta helvetin kuplasta, olimme aivan Bar Loosen etuoven kohdalla. Baarin sisältä tuli samaan aikaan joukko ilmassa leijuvia robotteja, jotka ystävällisesti ottivat kaikki kamamme kantaakseen. Kävelimme niiden perässä baarin alakertaan, missä lavakin sijaitsi. Ja tuossa tuokiossa robotit olivat asettaneet kaikki mukana olleet kamamme lavalle niiden oikeille paikoilleen.

- Iltaa. Olen teidän miksaajanne tänä iltana, kuului takaamme sanottavan. Sen sanoja oli miksauspöydän näköinen robotti.

- Meille tulee tänne kyllä oma miksaaja illemmalla…

- Minuahan eivät vieraat kädet vääntele! Soundcheck on viiden minuutin kuluttua.

Miksauspöytä sanoi sen meille sen verran päättäväisesti ja vihaa uhkuen, että päätimme olla sen enempää vastaan hangoittelematta. Toivoimme vain Pekan ymmärtävän yskän, kun hän saapuisi paikalle.

Soundcheckin aika koitti ja viidessä minuutissa se oli ohi. Pyysimme, josko saisimme vielä soittaa yhden biisin, mutta mikseri oli jo sammuttanut virran itsestään, joten pyyntömme kaikui tyhjän salin seinille.

Takahuoneeseen mentyämme olimme äimänkäkinä kaikista kokemistamme uusista asioista. Niin hämillämme olimme, että odotimme keikkamme alkua täydessä hiljaisuudessa. Sen takia en viitsi edes alkaa kertoa tarkemmin, mitä siellä tapahtui, kun ei siellä yleensäkään tapahdu mitään kertomisen arvoista: puhutaan politiikkaa, heitetään huonoja vitsejä, joita ketkään muut eivät edes ymmärrä – olemme sen lukemattomat kerrat todistaneet keikkojemme välispeakeissä.

Ennen kuin tuli meidän vuoromme astua esiintymislavalle parrasvalojen loisteeseen, olivat meitä ennen sinne kavunneet kehä III:sen ulkopuolinen Fladderpuck sekä helsinkiläinen Bottom hill. Mehän siis olemme – kuten tunnettua – riihimäkeläinen bändi eli samoin kuin Fladderpuck kehä III:sen ulkopuolinen bändi. Sen vuoksi (luulisin) helsinkiläinen yleisö otti meidät aluksi hieman nuivannäköisinä vastaan, ja mikserikin oli aluksi meinannut kieltäytyä miksaamaan meitä, mikäli esiintyisimme viimeisinä.

- No sittenhän sä et tarvitse tätä, totesi Pekka, joka oli saapunut vaivihkaa oman mikserinsä kanssa paikalle, nykäisten virtajohdon irti talon mikseristä.

- Nää on aina ollut vähän vittumaisia nää Alesiksen valmistamat mikserit, mutta sen jälkeen kun niistä tehtiin liikkuvia ja itsestään ajattelevia, ne on ollu ihan mahdottomia.

Riemuitsimme sekä Pekan jälleennäkemisestä että hänen rivakasta toiminnastaan niin, että päätimme sen ja alkavan keikan kunniaksi ottaa Jaloviina-shotit tai parit per henkilö. Sen jälkeen Pekka totesi, että hänellä menee noin 10 minuuttia aikaa johtojen irrottamiseen tuosta mikserihirviöstä ja niiden liittämisessä omaan mikseriin, jonka jälkeen voisime aloittaa.

10 minuuttia meni yhdessä hujauksessa ja pääsimme vihdoin kapuamaan lavalle.

- Mmoroo! Jarspis huusi mikrofoniin, mikä aiheutti osassa yleisöä närkästyneitä ilmeitä; olimme paljastaneet itsemme kehä III:sen ulkopuolisiksi alieneiksi. Mutta kun Heikki alkoi takoa rumpuja omalla karate-miehen otteellaan ja me Jarspiksen kanssa yhdyttiin siihen kitaran ja bassokitaran voimin, alkoi meidän noin 45 minuuttia kestänyt transsi lavalla. Siellä me poijaat tanssittiin, laulettiin, huudettiin, soitettiin ja hikoiltiin, niin että jopa minulta pusertui hikikarpalo otsasta. Me nautittiin ja hulluteltiin sellaisella tohinalla, että vasta loppukeikasta huomasimme osalla yleisöstäkin jo jalan teputtavan ujosti lattiaan tai pään nyökkivän tahdissa niin, että sen jo huomasi. Oli ihana huomata, että helsinkiläiset olivat säilyttäneet suomalaisen tavan innostua ja heittäytyä uusiin juttuihin!

Kun yleisö siis jo käytännössä söi meidän käsistä, minä menin viimeisen soinnun kitarasta lyötyäni huutamaan mikrofoniin kuin hengellisen valaistuksen saaneena: ”Kiitos Hesa”! Sen huudahduksen seurauksena syntyi ensi alkuun lyhyt mutta sitäkin pidemmältä tuntunut hiljaisuus, kun kaikkien läsnä olijoiden silmät revähtivät auki. Hiljaisuutta seurasi kauhea mekkala ja älämölö. Kaikki huusivat ymmyrkäisinä, kuinka kehtasimmekaan tulla sinne Heidän huudeille heittelemään pilkkakirveitä ja laukomaan tuollaisia halventavia nimityksiä. Pekka katosi siinä myräkässä omia aikojaan meitä odottamatta, mutta onhan hänkin helsinkiläinen. Joten Pekka, mikäli luet tämän: anteeksi.

Sitten tulivat robotit, jotka erittäin vihamielisinä repivät kamamme irti ja kantoivat meidät niiden muassa ulos baarista ihmisten huutaessa ja sylkiessä meidän päällemme. Robotit saattoivat meidät kamojemme kera ”ystävällisesti” autollemme nostavaan kuplaan saakka. Kupla jätti meidät vittuillessaan vähän puolitiehen, niin että jouduimme vähän nostamaan kamoja saadaksemme ne auton tasolle.

Saatuamme kamat ja itsemme sisälle autoon, ilmestyi auton ympärille nyt uusi, punertava kupla, joka alkoi kuljettaa meitä suorinta tietä kohti Hämeenlinnan väylää. Ohitsemme kulkeneet autoilijat tööttäilivät ja huutelivat meille törkeyksiä, nuorison edustajat tulivat liitolautoinensa vierelle ja näyttivät takapuoliaan, vanhukset liitivät rollaattoreidensa kanssa hakkaamaan autoamme ostoskasseillaan.

Kaiken tuon ja monen muun mainitsemattoman pilkan läpi kupla kuljetti meidät aina Keimolaan saakka, jonka jälkeen se irtaantui autosta, kasvatti itselleen jalan ja potkaisi autoamme takapuskuriin.

Istuimme hetken aikaa paikoillamme aivan hiljaa. Mikolta tirahti jälleen kyynel poskeaan pitkin vierimään autoonsa kohdistuneen ilkivallan vuoksi. Hiljaisuuden rikkoi tshup-ääni ja Jarspiksen toteamus: ”Olipa muuten vitun hyvä keikka!”

Avainsanat: punk, punk rock, kalja tunnissa

Highlights 2015

Sunnuntai 21.2.2016 klo 11.48 - Jarspis

Dägädägä!

Meni koko syssy ihan jotenki ohi, kun oli niin kiirusta. Levyä piti julkasta ja paitaa painaa, ja molempia vielä myydäkkin. Ja sitten piti heittää keikkaa. Ja lopulta vielä julkasta The B And The Bandin levy. No, se oli oikeestaan enempi tän vuoden puolella, mutta kuiteskii..

Enivei, yritin kirjoitella semmosen vuosikatsauksen viime vuodesta, mutta kävi ilmi, etten muista juuri mitään. Joten listaan tähän vaan semmoset huippukohdat, kun oli oikein erityisen nastaa/paskaa. Here it goes:

17.1. O'Hara's-keikan yhteydessä ei mahduttu syömään Plevnaan :(

26.2.-1.3. Ulkoa opeteltu asenne–levyn äänitykset II/II

12.-14.5. Kuolemme, kuulemma–musiikkivideon kuvaukset. Jostain kumman syystä isot leikkipyssyt aiheutti jokaisessa työryhmämme pasifistijäsenessä tarpeen kikkailla ja peilailla. Pyssyt on siistejä! Leffoissa.

15.5.-17.5. Kävästiin Viron puolella vähän erikoisella kokoonpanolla. Kimmo ei päässy lähteen, joten mää soitin kitaraa ja meidän kuski soitti bassoo. Matkalla Tallinnasta Tartoon syötiin hyvää ja nastaa grillikioskipitsaa (www.pizzakiosk.ee) jonkun toisen ravintolan parkkipaikalla.

10.6. Kuolemme, kuulemma–musiikkivideon julkaisu!!

12.6. Keikka siirty keväämmältä tuplabuukkauksen johdosta. Korvaukseksi meille luvattiin litratolkullla kaljaa ja saunatilat käyttöömme keikkaillaksi. Saimme kaksi (2) olutta per naama.

4.9. Ulkoa opeteltua asenne–levyn julkaisu + julkaisubileet sittemmin edesmenneessä Hyvinkään Jalostamossa :( You will truly be missed

5.9. Julkaisubileet kesti tietty kaks päivää :)

28.10. Toimin kuskina tekemättä siitä isompaa numeroa.

14.11. Meiltä peruuntui keikka Turun Klubin talousvaikeuksien johdosta :(

Kylläpäs se vuosi on taas hurahtanu ohi. Peace and out!


-Jarspis

Avainsanat: punkrock, kalja tunnissa

Kuolemme, kuulemma

Keskiviikko 10.6.2015 klo 8.09

jarspis-kuolemme-kuulemma-cover-1500px.jpg

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, kalja tunnissa, punkrockallstars, jarspis's allstars, music

No Help from the Guitar Player - tour

Torstai 30.4.2015 klo 9.56 - Jarspis

Hello. I’m posting this in English, because it’s about our first non-Finland tour ever!

First of all, we like tour names. That is why we always name our tours, even when they are not tours at all. Just a number of shows in a row-ish. For example, the on-going tour is called ‘The Early 80's Speedmetal – tour’ and it lasts from March to July including nine shows. So not really a tour but we still like to call it a tour and we like to name things even more.

Anyway, The Early 80's Speedmetal – tour isn’t the foreign tour I mentioned earlier. It’s a two-show-tour in Estonia, kind a tour inside a tour and it’s different from our regular shows in many ways. Well, mostly in a way that our guitar player Kimmo won’t be joining us for those shows in Tallinn and Tartu :( cause he has to work. That is also one of the reasons we call it the great No Help from the Guitar Player –tour. (Actually we got some help from Kimmo, he told me (Jarspis) how to play a chord in a song cause I couldn’t figure it out (and I changed it anyway cause I couldn’t make it sound right (It’s a really weird chord, it kind a has a F power chord played on higher strings and has a low F#-note added in. Strange.)))

The tour name also references to on-going tour of a great band and good friends of ours who’s tour has one of the coolest tour names we’ve heard. That is of course Jaakko & Jay’s No Help from the Record Label -European tour 2015 (If you don’t know who we’re talking about you should check them out at www.peaceism.net). On the Estonian tour we are kind of like the poor man’s version of Jaakko & Jay with acoustic guitar and drums. I (Jarspis) play guitar and Hessu (Hessu) plays drums as usual. We had a practice yesterday and it sounded fine even though I was really nervous about playing guitar and the deep sound of bass guitar really was missed (really!). Me and Kimmo also played an semi-acoustic show with two guitars in my home town Riihimäki last week and since it was a great success (in a way :D) it gave me confidence.

Anyway part 2, we believe it’s gonna be a great road trip and it’s always fun to bring our music to new people. By the way, if there’re any Estonians reading this, we have all our merchandise (records and t-shirts) in not-five-finger-but-five-euros discount and maybe we’ll even have something special just for you so bring on the cash!

See ya!

15.5. Ülase 12, Tallinn w/ Blossom Hill
16.5. Crocodile Club, Tartu w/ Blossom Hill

Edit: Our friend and driver at the Estonian tour Mikko will also play bass. So we’ll be a three-piece after all.

no_help2.png

Avainsanat: jarspis, punkrock, kalja tunnissa, live, tour

The Early 80's Speedmetal - tour 2015

Torstai 9.4.2015 klo 10.20 - Jarspis

Jaahas, jaahas, keikkaa puskee! On se kivaa. Johan tässä on kaivattukin vähän äksöniä! Käytiin harjottelemassa rokkihommia vähän mun systerin häissä ja helppoa oli. Pro on aina pro, joten eiköhän noilla tulevillakin keikoilla osata jokunen värssy veisata. Ohessa siskon feisbuukseinältä pöllitty kuva, jonka otti Timo Saarinen  

11051844_10153180205631030_4463457262997834968_n.jpg

Tulevilla keikoilla myöskin kaikki merchendise (jota jaksetaan roudata mukana) myydään vitosella kappale! Eli t-paidat, Jarspis's Allstars CD:t, Läpi ovesta CD:t ynnä vinyylit, ja joskus jopa ehkä sulle vähän liian pienet hupparit lähtee mukaan viidellä eurolla per myyntiartikkeli! Että kannattaa tulla. Lisäksi mukana helvetin hyviä bändejä tähän malliin:

18.04. Black Pool, Järvenpää
w/ The Heartburns, The B And The Band, Blossom Hill 

23.04. Red Hot, Riihimäki
prime mover club HUOM! aamuvuoro, eli soitot loppuu klo 22.00

08.05. Oranssi, Helsinki
w/ The B And The Band, Blossom Hill, Blueintheface

15.05.2015 Ülase 12, Tallinn, Estonia
w/ Blossom Hill

16.05.2015 Crocodile Club, Tartu, Estonia
w/ Blossom Hill

03.06. Lepakkomies, Helsinki
w/ Jaakko&Jay, Blossom Hill

12.06. The Lane, Vantaa
w/ The B And The Band, Blossom Hill, Cause A Riot

01.07. Suisto, Hämeenlinna
w/ Jaakko&Jay

P.S. Jos haluut olla sikakovajarspisdiggari, poista keikkagarderobiksi pillis t-paita meidän virallisesta rättikaupasta!

Avainsanat: jarspis, punkrock, kalja tunnissa, live

Perjantai 13. ja paljastusten päivä!

Perjantai 13.3.2015 - Tiedote, vapaa julkaistavaksi

Näppäräkorvaisimmat ovatkin varmasti jo instabookkerista aistineet, että tässä on painettu studion pahnoilla aivan tautisena, ylitöitä ja viikkolepokorvauksia sen kummemmin laskematta. Nyt olemmekin saaneet levy-yhtiömme Vuohi Median pusipäämoguleilta valtuudet tehdä tiedoksenne, rakkaat kuulijat, että JARSPIS-yhtyeen merkityksellisen ja vaiherikkaan historian toisen pitkäsoiton julkistamisen ajankohta sattuu kuin sattuukin nasahtamaan kuluvan vuoden syyskuulle. Ai perkele! Siitä sitten tietysti piruna keikkaa ympäri ämpäri, ynnä muutenkin hyvää ykkösmeininkiä ja -boogieta kera ystävien ja tuttavien.

Eikä siinä vielä kaikki! Jos jatkat lukemista edelleen, alat lähestyä pistettä, jossa sinulle selvinnee, että sopivassa kohtaa hiirenkorvien ja rusketusraitojen välimaastoa pamahtaa virtuaali-intterwebbiin myös audiovisuaaliteos tarkoituksenaan esitellä tulevan levymme herskyvän tanniinista äänimaisemaa kiireisimmille hätäpöksyille, jotka eivät malta odottaa koko sävelkartaston tipahtamista kotikadun riippumattomaan kivijalkalevykauppaan tahi johtavien musiikkipalveluiden hot-this-summer-listoille. Välittömästi tähän kirjoitelmaan tutustuessa ilmeneviin oireisiin suositellaan ulkoisesti nautittavaksi tulevaa levyä jo aiemmin povannutta, aviotonta ja irtosuhteiden sävyttämää eloa viettävää Pillipiiparia, joka viheltelee tinapilliinsä oheisten atk-koodien kätköissä heti tuossa seuraavan nurkan takana. Uutukaista materiaalia saatamme tiputella toki myös elävänä kevään aikana, takuuvarmistetun hittikimaran lomassa kirurgisen tarkan kappalejärjestyksen niin salliessa.

Eikä siinäkään vielä kaikki! Tuttuun tapaan olemme tälläkin kertaa valjastaneet ääni-/video-/kansitaide-/markkinointi-/promootio-talliimme liudan tunnetun maailmankaikkeuden teräksisimpiä ammattihenkilöitä, jotka kuin sattuman oikusta löytyvät hämmästyttävän usein välittömästä lähipiiristämme, hiomaan timanttista taideteosta kuunteluyksikköäsi hiveleväksi kokonaisvaltaiseksi elämykseksi, kuluja ja kustannuksia kaihtamatta. Edellä mainituista tosiseikoista on siis vähintäänkin vaivatonta päätellä luottavaiseen sävyyn, että alkusysäyksen ensi syksyn kaamosagressioihin tulet ammentamaan asiapitoisesta artikulaatiosta, jonka murhaavien riffien ja metronomististen fillien saattelemana vasten kasvojasi sylkee JARSPIS.

Riihimäen seudulla perjantaina 13. maaliskuuta

Jarspis, Hessu & Pikkukimmo

jrsps1.png

Avainsanat: jarspis, punkrock, kalja tunnissa, albumi, levy, vuohi media

Kakstuhattaviistoist ja uudet sivut

Perjantai 9.1.2015 klo 20.56 - jarspis

Juu, hyvää uutta vuotta vaan!

Täräytettiin intterwebbisivutkin ihan uuteen uskoon ja ajattelin vuoden vaihtumisen kunniaks täräyttää pienen välitilinpäätöksen tähän. Pari ekaa kvartaalia tuikin jo kesällä puitua, joten tää on nyt tämmönen puolivuotiskatsaus.

25.07.2014 O'Hara's, Tampere
Rattusta lähettiin lämppäämään, Taistelukala -niminen orkesteri paikalta löytyi myös. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla ei ollu mukana mitään soittokamoja lukuun ottamatta, pelkästään päällä olevat vaatteet ja plektra taskussa. Kyllä kesä on kivaa!

03.10.2014 Rokbar, Turku
Rokbaarin pissalaarista valui pissat läpi viemäriin. Alkuasukkaat tiesi kertoa, että edellisen baarin aikaan oli pelkkä viemäri. Basarin etukalvo repesi ja se näytti makeelta. Harmi vaan ettei kuulostanut.

24.10.2014 Jalostamo, Hyvinkää
Varsinaisen GOLDEN SHOWerin lähtölaukaus. The B And The Bandin ja We Are Waitingin kanssa tilattiin taloon niin paljon porukkaa, että heikompia hirvitti ja sisään ei meinannu mahtua. Nastaakin nastempaa!

25.10.2014 Bar Loose, Helsinki
Loosen keikat bookkaa sama Jussi kuin Jalostamonkin, ja edellispäivän sukseesta ilahtuneena hän järjesti bäkkärille jaloviinaa! Luulen, että Teemu joi sen.

21.11.2014 Black Pool, Järvenpää
Bäkstagella oli oma biljardipöytä ja muutenkin ehkä maailmankaikkeuden isoin bäkkäri. 

28.11.2014 Ruma, Tampere
Mielenkiintoinen kuvio, keikat alko jo yhdeksältä ja bändien plus kamojen piti olla ulkona viimeistään klo 23.00. Ei varmaan ihan onnistuttu, mutta melkein. Kimmo ja Pekka söi mustaa makkaraa. 

27.12.2014 Lucky Monkeys, Lappeenranta
Huhtiniemi Campingillä ei ollut sijaa majatalossaan, joten majoituimme CitiHotelliin tms. Pysty saunoon kello nolla neljä. Boonusta. Taksikuski oli joko supermukava tai supermulkku, en muista kumpi. Itse jätin shortsit, kaksi t-paitaa ja sukat nättiin pinoon apinan bäkkärille. Lupasivat pitää tallessa seuraavan kertaan.


P.S. Ens viikolla meillä on keikka Tampereella ja se on bändin sadas.

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, kalja tunnissa, punkrockallstars, jarspis's allstars, music, live

JARSPIS <3 TBATB & WAW

Tiistai 2.12.2014 klo 8.56

Olipas nasta syksy pyöriä poikien ja tytön kanssa! Torilla tavataan, golden shower nevö foget!

Kimppailut näiden ystävien kanssa on tältä erää ohi, mutta ei hätää, JARSPIS jatkaa eteenpäin kuin duracel-pupu! Pysy kärryillä keikoista kurkkimalla tonne -->

10661654_10152475835353263_5021445568239875927_o.jpg
Kuvasta puuttuu Ville, koska se meni jazzbaarin.

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, kalja tunnissa, punkrockallstars, jarspis's allstars, music, live

Syssyn keikkoi a.k.a The GOLDEN SHOW(er) -tour

Lauantai 30.8.2014 klo 11.01 - jarspis

Täs ei oo kerinny taas mitään, mut oon mä sentään saanu täytettyy vähän kalenteria. Syksy kun tulee, niin jostain syystä sillon tekee mieli soittaa keikkoja. Ehkä sillon ei oo muuta tekemistä.

Aletaan olla tilanteessa, jossa keikka nro. 100 bändimme uralla alkaa häämöttää, vähän laskentatavasta riippuen. Jos mukaan otetaan kaks akustista keikkaa, jotka soitin yksin ennen varsinaista bändin perustamista, osuu sadas keikka alla näkyvälle listalle. Ja vaikka ei noita harjoitus-vetoja laskettaisikaan, täydentynee listaus tässä vielä sen verran, että satanen saadaan täyteen tänä vuonna.

Piis.

Gsus

03.10.2014 Rokbar, Turku
w/ Cause a Riot, The Phoenix Foundation, Yellow Plague

24.10.2014 Jalostamo, Hyvinkää
w/ The B And The Band & We Are Waiting

25.10.2014 Bar Loose, Helsinki
w/ The B And The Band & We Are Waiting

21.11.2014 Black Pool, Järvenpää
w/ The B And The Band & We Are Waiting

28.11.2014 Ruma, Tampere
w/ The B And The Band & We Are Waiting

27.12.2014 Lucky Monkeys, Lappeenranta
w/ Lowlife Hero & Outsiders

17.01.2015 O'Hara's, Tampere
w/ Jaakko & Jay

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, kalja tunnissa, punkrockallstars, jarspis's allstars, music, live

HIGHLIGHTS OF FIRST TWO QUARTER(-ISH) OF 2014

Keskiviikko 9.7.2014 klo 10.09 - Jarspis

Artists formerly known as Jarspis's Allstars & Paid Piper on Jenkem -tours

10.01.2014 La Barre, Joensuu
Highlight: expected boikien tarjoama autokyyti & majoitus.

24.01.2014 Jalostamo, Hyvinkää
Highlight: lavalle alasti kiivennyt tuntematon mieshenkilö.

jalost.jpg

31.01.2014 Swengi, Järvenpää
Highlight: tipattoman päättyminen asianomaisilta (ei koskenut mua!).

swengi.jpg

26.04.2014 Ala Pispala, Tampere
Highlight: fingerfood & jaloviina on the house!

tre.jpg

02.05.2014 Jalostamo, Hyvinkää
Highlight: KIMMO SÖI PITSAA!!

pitsakimmo.jpg

10.05.2014 Lucky Monkeys, Lappeenranta
Highlight: Huhtiniemi Camping!

senter.jpg

27.06.2014 Provinssirock, Seinäjoki
Highlight: No hei, Provinssirock!

tauko.jpg

check.jpg

05.07.2014 Club Liberté, Helsinki
Highlight: kuuden tunnin venailu & hengailu puistossa soundcheckin ja shöwtimen välillä.

*kuvat on pöllitty lähinnä Maken feisbuukseinältä, osa otettu ite

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, kalja tunnissa, punkrockallstars, jarspis's allstars, music, live

Helmi-Studiosessions 2014

Maanantai 24.2.2014 klo 9.33 - Jarspis

Joo, suunniteltiin vähäsen juttuja ja pamautettiin viikonlopuks stydioon. Seittemää biusaa ois tarkoitus rykiä, julkasuhommat pidetään toistaiseksi salaisuutena.

Työryhmänä meillä on Pekka & Tipi valmisteluissa, Juho varsinaisena äänittäjänä. Tosta ensimmäisen session muistiot.

Lue lisää »

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, kalja tunnissa, punkrockallstars, jarspis's allstars, music, studio

Fools-tour kirjanpitäjän silmin

Tiistai 4.2.2014 klo 12.35 - Jarspis

Aloin muistella tuota viimevuoden keikkarupeamaa, jota levynjulkkarikiertueeksikin kutsuttiin, ja onnistuin kaivelemaan muistini syövereistä muutaman ajatuksen, ja tilinpäätösmateriaalista muutaman (madon)luvun. Tältähän se meininki näytti:

Lue lisää »

Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, kalja tunnissa, punkrockallstars, jarspis's allstars, music, live