Mitä meille kuuluu?Tiistai 23.5.2017 klo 1.54 - jarspis Moikka! Huomasin tuossa juurikin, että tänne meidän kotisivujen blogiosastolle ei olla paljoo kirjoiteltu viime aikoina, eli tänä vuonna. Se ei oikeastaan edes haittaa, koska nykyisin ollaan niin sosialistista mediaa, ettei näillä perinteisillä internetsivuilla kai juuri kukaan käykään. Vaiko käykö? Tarkistin tässä kohtaa sivujen kävijäseurannan ja ilmeni, että kyllä täällä sentään joku joskus käykin. Kiva juttu, ja ehkä siksi kannattaa jotain tänne kirjoitellakin. Sitä paitsi, meidän jutut on hauskoja. Meidän mielestä. Anyway, mitä meille sitten kuuluu? No eipä paljoo. Tehtiin me tuossa alkuvuodesta pari keikkaa, jospa niistä sananen. Vuosi aloitettiin Tampereella Jack the Roosterissa. Soundcheckin ja shöwn välissä ehdittiin käydä kuikuilemassa vähän Fladderpuckia ja vähän We Are Waitingiä naapuripaarissa. Molemmat oli kovii. Molemmissahan soittaa joko Jaakko tahi Jay, ja molemmat, siis Jaakko & Jay, soittivat myös Roosterissa. No myöhässähän ne oli. Mutta kovin veti ja oli kivaa. Joku tyyppi aloitti keskustelun kysymällä, onko mulla jotain rakkautta vastaan, paidassa kun luki Rise Against ja oli sydämen kuva. Osoittautui kuitenkin ihan harmittomaksi urheilufaniksi. Ja punkrockfaniksi myös. Pitkästä aikaa pyörähdettiin myöskin Jyväskylässä, kun Sylvia Blah kutsui. Varmaan ekaa kertaa ikinä käytettiin luppoaika järkevästi, pelattiin heavy-aliasta sekä jammailtiin bäkkärillä sähköittä uusia biisejä. Veto oli muistaakseni tiukka, mutta mehän ollaankin sovittu että soitetaan hyvin ilman erillistä muistutusta. Täälläkin juttuun lyöttäytyi joku erikoinen kaveri, vanhempi ukko jolla oli jos jonkinnäköistä tarinaa. Otti muun muassa housut pois jalasta yks kaks yllättäen. Hyvinkäällä soitettiin keväällä parikin kertaa. Ensin Zoomibaarissa minä ja Hessu kahden, kun Kimmolle ilmaantui yllättävä sairastapaus. Samana päivänä treenattiin 10 biisiä, joista 8 toimi, ja ne soitettiin. Alkuillasta oli onneksi veto, ei ollut mitään loppuillan biletystä tämä dynaaminen duuoilu. Pelkkiä vanhoja vedettiin, kun enhän mä osaa niitä uusia kitaralla soittaa. Enkä vanhojakaan ihan oikein, mutta sinne päin! Aivan hyvä ja ok juttu oli kuitenkin. Heti perään seuraavassa kuussa, elikkä huhtikuussa olikin sitten jo toista kertaa järjestetty HVNK PNKRCK – fest. Kahden päivän aikana yhteensä 13 bändiä, joista paras oltiin tietty me. No oli muitakin hyviä, ja paljon tuttuja soittajia myöskin. Ostin Tryerin uuden levyn ja diggailin keikan, se jos joku on hyvä bändi! Vapun ympäristössä soitettiin vielä kahden-miehen-ylläri-mini-keikan-tyyppinen Riihimäkeläisissä kotibileissä lähestulkoon ex tempore, aiemman duokeikan tyyliin. Siis minä ja Hessu vain. Sekä ihan täyspitkä setti Hyvinkääläisissä kotibileissä kokonaisella bändillä. Kotibileissä soittaminen on kyllä ihan fine, että jos haluut että me tullaan sun kotibileisiin, niin teoriassa on ihan fifty-sixty mahdollisuudet, että saatetaan jopa harkita ehkä tulevammekin. Tai en tiiä sitte, kuitenkaan. Keikkailun ohella ollaan mukamas yritetty edistää seuraavaa levyä, jota on kaavailtu julkaistavaksi ensi vuonna, jolloin on myöskin bändin kymppisynttärit! Mutta hidasta on ollut taas tuo kirjoitusprosessi, nimenomaan sanoituspuoli. Kimmohan lykkää riffiä ja biisiä kyllä, siitähän ei jää kiinni. Hitaasti ja varmasti sieltä kuitenkin aina välillä jotain lyriikan tynkää putoilee myös. Sanoittaminenhan on sikäli helppoa, että siinä laitetaan vaan sanoja peräkkäin riittävä määrä. Edellisten lisäksi tapahtunut seuraavaa: Kimmo on muuttanut maalle, Heikki on soitellut jarspiksen ohella Anza Maloneyn bändissä ja itse olen pompotellut bassoa Huuto!-nimisessä rokkipändissä. Kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli on vielä jäänyt tekemättä. Paitsi ei ehkä kannata tutustua Kimmon landeen, jos ei kutsuta. Ja Kimmon tuntien tuskin kutsutaan. Kesällä painetaan livehommaa niinku näin: 17.06.2017 Varjobaari, Tampere w/ Fladderpuck, ÅK-47? Että peace out, hombreenos! J-män |
|
Avainsanat: jarspis, punk, punkrock, kaljatunnissa, punkrockallstars |
