7.5.2010 @ Pelikenttä w/ Mugshot

Rakas päiväkirja.

Eilen meil oli yhteiskeikka Turun ja Raision muksujen kanssa. Ilta oli yhtä shamppanjalasien kilistelyä, pelikoneen tuplauslaulua ja rumien ihmisten karsimista kauniista, koska me ei tykätä kattoo lavalta käsin rumia ihmisiä. Jos siis olit siellä, niin tiedät kumpaan ryhmään kuulut.

Panostin ja vaihdoin molempaan kitaraan uudet kielet. Matkustin paikalliseen dösällä, jotta bändillä säilyis ees jonkin sortin punkuskottavuus Hessun ajellessa yöt ja päivät taksilla huudellen köyhille jalankulkijoille, sillä jos ne ei olis köyhiä, ne ei kävelis. Perille päästyä muistin kitarankielet, joten en ottanut yhtä enempää. Vanhat kielet päätin pilkkoa aivan lyhkäsiks pätkiks
ja sirotella ne sääksin uimarannalle, Rajamäen puolelle.

Veljeni Iso-Viha uhrautui jälleen kuskiksi omien nauhoituksiensa lomassa. Bemari suhahti pihaan n. klo 18 eikä isopoika meinannu pysyy nahoissaan kun ties pääsevänsä ajamaan Oikeeta autoa (VW transporter vm. -91 {eikä mikää vitun turpo, urpo}, toim. huom.).

Kämpälle päästyämme ja kaljat korkattuamme alkoi politiikasta jauhaminen. Jälleen kaikki muut oli väärässä paitti mä. Ite oon jo siihen tottunu, mut muut jaksaa asiasta yhä suuttua. Tunnelma oli pilalla eikä ollu mun vika tällä kertaa.

Kamojen kantamista ja Tetriksen peluuta seurasi keikkapaikalle suunnistaminen yksi silmä auki toisen ollessa muurautuneena umpeen. Kamojen purku autosta ja nätti esillepano, kokeiltiin minkälaisia ja kuinka kovia ääniä kenenki soittimest tulee, ensin erikseen ja lopuksi yhessä. Rahvaat osallistu kokeiluun omil heimohuudoil,
mutta saatiin sen verran lisää ääntä, että noi hirveät, jokseenkin pelottavat, alkukantaset ääntelyt saatiin peitettyä.

Muksutki pääs lopulta perille. Oli kuulemma tullu jotain ongelmia rajalla, koska auto oli Turun kilvissä. Ei ollu pojilla ollu huumehia rektumissa. Matka oli ollut kuulemma muutenkin jännä, sillä eka niitten oli ylitettävä joki, ja myöhemmin viel Hyvinkään ylpeys, kaunis ja kaupungin näköalaa pehmentävä keskustan lävistämä rautatie. Hyvinkäällä joetkin on rautaa.

Muksut tarkasti myös, että niitten vehkeistä (hih) lähti vielä ääniä pitkän matkan jälkeen. Tämän jälkeen muut lähti syömään ja jätti mut yksin lippukassan kanssa. Henkinen äkkilähtö Viroon viinanhakureissulle oli tosi asia maallisen omaisuuden jäädessä Pelikenttään. Myöhemmin henkikin palas todetessaan rahojen riittävän vaan Jokelaan asti.

Toisten palattua syömästä oli muksujen aika nousta lauteille. Ne sitten kuulostaa kerta kerran jälkeen paremmalta. Täytyy seuraaval yhteisel keikal muistaa katkoo niitten kielet, piuhat ja kapulat, kun kerran tulevat tänne puhumaan hassusti ja viemään Meijän rahat Meijän pelikoneista.

Meijän keikka oli jälleen yhtä juhlaa. Mitä nyt Hassu ja Jarspis soitteli ”välillä” mitä sattuu, mut kitara kuulosti timanttisen tarkalta ja taustalaulut siltä kuin körttiläislauma olisi laulanut kirkkoveneissään keskellä myrskyistä ulappaa. Vai huusivatko ne apua? En välittänyt siitä enää. Olin vain onnellinen että he lopettivat sen määkimisen ja menin suorinta tietä polttamaan niiden kirkot, mutta sitten tuli intiaani metsästä ja sanoi minun olevan karhu. Ärjähdin hänelle, että mitä…

Soitettiin ajallisesti kauan, mutta lavalla aika tuntui kulkevan nopeesti, liian nopeaeti, aivan liian nopeesti. Keikan jälkeen ei jäänyt paljoo aikaa peukaloitten pyörittämiseen - kamat autoon ja livohkaan. Lähettiin niin nopeesti, et huomattiin olevamme kolmistaan - Pekka, Mika ja mä - bändikämpäl, mut kyllähän ne kaksistaankin sai kamat kannettuu sisälle.

-PiqµKimmo-