Ravintola Harlekiini, Hyvinkää 27.3.2010
Pelikenttä, Hyvinkää
Medicin Man, Hyvinkää

Rakas päiväkirja.

Mikäli koskaan aiot järjestää musiikkitapahtumaa, niin älä ikinä tee sitä niin kuin bändimme rakkaan kotikaupungin vähemmän rakkaassa naapuri- sekä minun ja Hessun kotikaupungissa ensimmäistä kertaa pidetty Kulttuuri Goes Baari (KGB)-tapahtuma järjestettiin.

Meitä siis pyydettiin keikalle Hyvinkään kokoluokkaan/asukkaiden aktiivisuuteen nähden massiiviseen kulttuuritapahtumaan, KGB:iin. Suostuimme tulemaan hyväntekeväisyyspohjalta, koska ideana oli että menemme vähän niin kuin valmiiseen pöytään syömään, eli pelkät kitarat kainaloissa vetämään lyhyehkön setin Ravintola Harlekiiniin. Yhtäkkiä keikkapaikka muuttuikin Pelikentäksi, joka muuten hyvänä keikkapaikkana harmitti piirun verran sen takia, koska olimme juuri olleet siellä keikalla Saint Blismarkin kanssa ja olimme juuri sopineet sinne uuden keikan toukokuun 7. päivälle. No vittujako sillä loppujen lopuksi on mitään väliä. Beatlesitkin (vai oliko se AC/DC?) soitti alkuaikoina monta peräkkäistä päivää/viikonloppua yhdessä ja samassa paikassa, joten kai mekin sitten voidaan, jos nekin kerran.

Kaksi päivää ennen H-hetkeä kaverini totesivat meidän soittavan  Medicin man:ssä. Olivat kuulemma näin lehdestä lukeneet. Oli pakko tarkistaa asia ja kyllä, Jarspis’s Oldstars soittikin Pelikentän sijaan Medarissa. Meille ei vaan muistettu ilmoittaa mitään keikkapaikan saati bändin nimen muutoksesta. Viimeinen naula arkun kanteen saatiin, totta kai, naamakirjasta. Laitettiin sitten bändimme henkinen ja päihteiden käytön johtava mestari, Hessu, soittamaan järjestäjille (Hessu ku o piireis, katos) kysyäkseen; mitäs vittua? Vastaukseksi he vuorostaan kysyivät olisiko meillä tuoda PA:ta ja rumpuja?

Päätettiin vetää akustisesti. Minä ja Hessu kitaroissa ja Jarspi$ vain  laulussa. Hessu ei ollut koskaan aiemmin soittanut kitaraa meidän biisejä kitaralla, joten Jarspis lupasi opettaa Hessulle biisit vielä ennen keikkaa. Joko Hessun ilmiömäisen lahjakkuuden tai biisien idioottivarmojen sointukulkujen ja sovitusten takia sille ei tarvinnut opettaa muuta kuin se mistä soinnusta mikäkin biisi lähti. Loppu sujui kuin itsestään.

Tapasin pojat ennen keikkaa medissä, ja koska meitä ei siellä juuri silloin kaivattu, päätimme mennä kämpälle vähän  treenaamaan koko porukalla ja miettimään settilistaa. Toisin sanoen poikia kiinnosti erään automarketin parkkihallista löytämäni täysi tapaus kaljaa. Kyllähän me soiteltiinkin vähän, mutta tosiasiassahan vain lahjattomat treenaa, varsinkin silloin jos haaveena on ammattilaisura. Ankara dokaus oli siis tosiasia. Kahden kaljan jälkeen (mä en juonu) oli taas lähdettävä medariin ottamaan todellisuus vastaan. Yllätykseksemme tupa oli täynnä eikä se edes paljoa tyhjentynyt ensimmäisten esiintyjien jälkeen.

Keikka oli ihan vitun hyvä! Ehkä jopa yksi parhaista? Kyllä! Jengi oli tosi hyvin mukana ja soitto kulki hyvin. Täytyy varmaan ottaa Jarspikselta kokonaan basso pois. Ainoa asia jota jäi kaipaamaan, oli rummut, särö, basso ja isommat tis.. desibelit.

Keikan jälkeen kamat nippuun ja kotiin nukkumaan, koska mulla ja Hessulla oli seuraavana päivänä sivutöitä. Viimeinen havainto Jarspiksesta oli Otolla heittelemässä köyhille almuja sitä mukaa kun automaatti syyti 20 €:sia (isommat setelit oli ilmeisesti loppu).

T: PikuKimmo