Talvipäivä Hyvinkäällä

Tikulla silmään joka vanhoja muistaa, yritän silti. Kaunis tammikuun iltapäivä, hankien hohde ja unelma rocktähteydestä. Roudasimme rojuja hyvinkääläiseen bar zoomiin, joka sijaitsee vittumaisesti toisessa kerroksessa. Rappujen ravaamisen lomassa huomasin kuitenkin ilokseni, että illan avaava Bullet Court oli saapunut paikalle, ja Lappeenrannan huomaavaiset pojat ja tyttö osallistuivat muitta mukinoitta työn raskaan raatamiseen. Kuin ihmeen kaupalla saimme poikkeuksellisesti soundit checkattua ilman kiireen tuntua, ja valmista oli jo joskus alkuillasta. Siirryimmekin ilman eri kehotusta erään Villen tykö, jonka residenssi sijaitsi keikkapaikan välittömässä läheisyydessä.

Villen kotona vierähti tovi jos toinenkin olusten ja rock-musiikin parissa, kunnes tuli aika aloittaa lipunmyynti zoomissa. Vastuullinen tehtävä oli sälytetty Karate-Hessun ja allekirjoittaneen jykeville hartioille. Nousuhumalainen asiakaspalvelumme houkutteli paikalle myös miksaajamme Pekan, joka koki velvollisuudekseen pitää edes jonkinlaista huolta lippukassan kohtalosta. Pekka kun oli jo tuolloin (nykyäänhän olemme kaikki!) rautainen ammattilainen ja pyrki hoitamaan tonttinsa edes suurin piirtein selvin päin.

Rehellisen työn lomassa heräsi tietenkin rehellinen nälkä ja sitä seuraava jano, joten pyysimme kyypparia huolehtimaan tuoppien riittävyydestä ja tilasimme jättipitsan työpisteellemme alakerran pitseriasta. Lystin maksoimme luonnollisesti lippukassasta. Vaikka toisin voisi luulla, tämä ei helpottanut kassanlaskentaa, varsikaan kun siihen yhdistyi todennäköiset ryhmille myönnetyt tahattomat alennukset, väärin maksetut vaihtorahat sekä lähtökohtaisesti virheelliset kirjalliset muistiinpanot, jotka myöhemmin hukkasimme.

Aikanaan saapuivat loputkin Allstarsit (Kimmo) sekä Bullet Courtin väki, lukuun ottamatta heidän "kuskiaan", joka ei sivumennen sanoen ollut ajanut metriäkään. Hän oli nukahtanut Villen sohvalle ja jatkoi kauneusunosiaan iloisesti aamuun saakka. Onneksi yhtyeellä oli mukanaan myös varakuljettajan virkaa toimittava manageri, joka tosin myöskään ei ollut kyennyt aamupäivällä auton rattiin. Vedot menivät joka tapauksessa molemmilta orkestereilta nappiin, mitä nyt innokkain kuulija seikkaili hädin tuskin pystyssä pysyen seassame kesken soittomme ja yritti kolistella rumpuja. Kimmo "huomautti asiasta kohteliaasti", jolloin tuo ylävartalonsa jo paljastanut herrasmies ymmärsi poistua lavalta häntä koipien väliin piilotettuna.

Vedon jälkeen laskin lippukassan parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan ja kohtasin portsarit mielestäni kohtuullista korvausta työpanoksestaan tarjoten. Ilmeni kuitenkin, että kirjanpitomme ei ollutkaan kadonnut, vaan poket olivat ottaneet sen talteen ja vaativat palkkiotaan sen perusteella, jolloin summa oli tietysti arviotani arvokkaampi. Maksoin toki heille oikeudenmukaisen liksan ja rahaa jäi vielä Bullet Courtin bensoihin, sekä riittävästi yhtyeemme loppuillan ilakointiin. Aamusella Kimmo löysi taskustaan vielä ylimääräisen viisikymppisen, jonka hän oli omalla lipunmyyntivuorollaan laittanut varmuudeksi sivuun.

– Jarspis