3.11.2010 @ Suisto klubi, Hämeenlinna

Rakas päiväkirja.

Ensin pyydän sinulta anteeksi sitä, että on kulunut pitkä tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin sinulle (vai onko oikea muoto ”sinuun”? toim. huom.). Se ei johdu siitä, että olisin suuttunut sinulle, tai ettei minulla olisi ollut aikaa, vaan koska minulla ei ole ollut sinulle mitään kerrottavaa. Mutta nyt siihen tulee muutos, sillä minulla on varsinainen jymyuutinen, kuten roskalehtien ns. toimittajat asian ilmaisisivat. Mutta pidemmin ja sekavin puhein mennään asian ytimeen kierrellen ja kaarrellen maisemia katsellen.

Rakas päiväkirja.

Ensin pyydän sinulta anteeksi sitä, että on kulunut pitkä tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin sinulle (vai onko oikea muoto ”sinuun”? toim. huom.). Se ei johdu siitä, että olisin suuttunut sinulle, tai ettei minulla olisi ollut aikaa, vaan koska minulla ei ole ollut sinulle mitään kerrottavaa. Mutta nyt siihen tulee muutos, sillä minulla on varsinainen jymyuutinen, kuten roskalehtien ns. toimittajat asian ilmaisisivat. Mutta pidemmin ja sekavin puhein mennään asian ytimeen kierrellen ja kaarrellen maisemia katsellen.

Ilmassa oli suuren katastrofin enteitä: emme olleet treenanneet pariin viikkoon aikataulullisista syistä johtuen; kun saavuin bändikämpälle, oli kaikilla muilla jo kaljat käsissään; allekirjoittanut - hernarit tästä bändistä parhaiten ja helpoiten, miltei leikiten, ja syvimmälle klyyvariin vetävä Pikku”päre”Kimmo - toimisin kuskina ja näin ollen olisin myös herttaisimmillani. Mutta koska jätkät pysyivät vielä pystyssä sekä kuola heidän suussaan, päätin olla mainitsematta asiasta mitään.

Treenin vuoksi vedimme illan setin nopeasti läpi ihan vain huomataksemme, että olemme jo niin ammattilaisia että ilman treeniäkin olisimme pärjänneet. Toisaalta bändissä on pari lahjatontakin tyyppiä, joiden vuoksi on pakko treenata. Ja mikäs siinä, koska treenaaminen on aina kivaa silloin kun se on kivaa. Pikatreenien jälkeen nakkasimme mukaan tulevat kamat autoon ja nostimme kytkintä. Sitten taas kytkin pohjaan, käsijarru pois päältä ja oikea vaihde silmään, kytkimen nosto.

Alkumatka meni mukavasti Mighty mighty Bostonin reippaan iloista ska(sucks)punkkia kuunnellen sekä henkeviä jutellen. Eli puhuttiin huumeista. Ne on pahoja. Hyi.

Koska matka oli pitkä, pysähdyimme melkein perillä ollessamme Linnatuulessa kahville. Heikki ja Pekka taisivat syödäkin jotkin sämpylät, joiden hinnalla olisi elättänyt yhden opiskelijan yli viikon ajan. Kahvitellessa keskustelimme huumeista.

Matkan jatkuessa itä-amerikkalainen skapunk vaihtui NOFX:n länsi-amerikkalaiseen skeittipunkkiin. Etupenkeillä Jarspis ja allekirjoittanut lauloi musiikin mukana Heikin ja Pekan paasatessaan takapenkillä toisilleen huumeista.

Hämeenlinnassa löysimme Suisto klubille melko helposti. Ei tarvinnut kuin yhdet rappuset ajaa alas ja - *humps* - asfaltti muuttui violetiksi mereksi, joka peitti koko Hämeenlinnan. Näimme edessämme Moby Dickin, joka kertoi meille olevansa pohjimmiltaan ihan mukava kaveri. Kerroimme keitä olimme ja mitä olimme tulleet tekemään, jolloin hän aukaisi suunsa ja käski meitä astumaan peremmälle.

Teimme kuten meitä käskettiin. Kävelimme eteenpäin ohittaen Geppetton, joka veneestään huudellen varoitti meitä menemästä yhtään pidemmälle. Emme kuunnelleet, sillä meitä kiinnosti enemmän kaukaa edessämme loistava kynttilän kajo, jonka ympärillä näimme neljä hahmoa pelaamassa korttia. Kävimme lähemmäs ja vasta kohdalla huomasimme, että siinä pöydän ääressä olivat Josif Stalin, Adolf Hitler, Idi Amin ja joku nobody entisaikojen viikinkijohtaja. Pelaajat tervehtivät meitä kohteliaan välinpitämättöminä ja pyysivät, sitä tarkoittamatta, meitä liittymään rinkiin. Kieltäydyimme kohteliaasti kiittäen kutsusta. Väistimme tarjoilijaa, Abraham Lincolnia, tämän tuodessaan juomia pelaajille. Hitler läksytti tarjoilijaa, koska tämä oli jälleen unohtanut hänen absolutisminsa ja kostoksi ampui tätä päähän. Abe suri hattuaan, jossa oli nyt kaksi reikää.

Suriessaan ja katsellessaan hattuaan hän kertoi meille pöytäseurueen tarinan: viikinkijohtaja, jonka nimeä edes Abe ei tiennyt, oli istuutunut siihen ensin, todennäköisesti suremaan sitä, ettei ollut päässytkään Valhallaan. Seuraava pöydän ääreen tappiotaan suremaan istuutunut oli Adolf Hitler, joka oli vuosia yrittänyt saada viikingistä juttuseuraa siinä onnistumatta. Hitlerin jälkeen paikalle saapui Josif Stalin, joka Aatun nähdessään ilahtui ja istuutui pöydän ääreen vittuilemaan tälle tämän tappiostaan. Aatu ei tätä purematta niellyt ja haastoi Jossin pokeriin, jonka voittaja olisi maailman suurin mies.

Vuosia myöhemmin heidän seuraansa tuli "Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa" eli Idi Amin. Siitä lähtien he ovat yhdessä pelanneet pokeria kenenkään koskaan voittamatta.

Tämän kerrottuaan Abe lähti pois ja me suuntasimme ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Ulkona näimme kymmenittäin valkopäämerikotkia nukkumassa klubin katolla. Heikki huuteli niille soidinhuutojaan. Vastaukseksi hän sai aimo annoksen linnunpaskaa.

Kekkonen kävi ovenraosta käskemässä meidät lavalle. Menimme, koska Kekkosen sana on laki, vaikka kepulainen, perkele, olikin.

Menimme lavalle ja vedimme helvetin hyvän keikan, joka oli juuri sopivan pituinen ja siihen oli suhteutettu juuri oikea määrä nopeita ja nopeampia biisejä. Yleisö oli yhtä vapautunutta kuin suomalainen 70-luvun yhteiskunta.

Esitystämme oli arvioimassa kolme tuomaria: Wolfgang Amadeus Mozart, Elvis Aaron Presley sekä Che Guevara, joka tosin meidän arvostelemisen sijasta olisi halunnut päästä pelaamaan korttia, mutta häntä ei huolittu mukaan.

Täydellisesti vedetyn keikan jälkeen oli arviointi: Mozart piti meitä rohkeina, mutta hän myös pelkäsi meidän poltettavan roviolla, koska olimme rikkoneet niin montaa musiikin säveltämiseen liittyvää sääntöä; Elviksen mielestä olimme rock n’ roll, joskin hyppimisen sijasta olisimme saaneet käyttää enemmän lantiota, ja näyttäen meille esimerkkiä ja nyrjäyttäen lonkkansa hän kirosi vanhuuttaan ja söi hampurilaisen, jossa oli mausteena erilaisia opiaattipohjaisia lääkkeitä; Che sanoi vain antavansa meille toisen mahdollisuuden 10.12.2010, jolloin meillä olisi uusi keikka ja jos se ei menisi paremmin, niin hänen tulisi tällöin teloittaa meidät.

Kiitimme kumartaen ja poistuimme takavasemmalle autoon, joka odotti meitä etupihalla. Autoon päästessämme näimme, kuinka Moby Dick upposi violettiin mereen, jonka jälkeen meri muuttui takaisin kaupunkimaisemaksi. Hetken ihmeteltyämme, että mitä helvettiä oikein tapahtui, lähdimme ajamaan väsyneinä kotiin päin. Pekka tuli huonovointiseksi, koska hän söi yhden Fisherman’s friendin.

-PikkuKimmo-

 

Jarspiksen huomautukset em. tarinaan liittyen:

- Vaikka tarinan alussa juotiin kaljaa, ei me nyt missään jurrissa oltu
- Kimmo veti herneet vasta kotimatkalla, eikä ollu pahat
- "Valkopäämerikotkilla" Kimmo tarkoittaa ilmeisesti puluja, joita oli oikeasti ihan vitusti
- Mulla on vahva epäilys, ettei Pekan huonovointisuus johtunut kalamiehen kaverista
- Kimmo ei käytä huumeita.